Kieltämättä mietin, miten tulos peilautuu tähän hetkeen ja erityisesti menneisiin viikkoihin.
Media sai ylleen syytösten ryöpyn pääministerin bailaamista koskevan uutisoinnin osalta: esillä on ollut naisten asema, poliittinen peli, oikeus yksityisyyteen, julkisuuden tarkoitushakuisuus ja vaikka mikä. Toimittajia on haluttu hiljentää välineestä riippumatta, ja sehän tarkoittaa, että tällaista keskustelua eivät kaikki halua.
Jos vain tietyt äänenpainot pääsevät esille, se jos mikä sotii vapaan median luotettavuutta vastaan. Jos vapaata keskustelua ei päästä käymään, ihmisiltä viedään oikeus olla sitä mieltä mitä he ovat.
Uutismedian liiton julkistamat tutkimustulokset eivät saa tuudittaa siihen, että hommat ovat hyvin hallussa. Työtään tiettyjen perusperiaatteiden pohjalta tekevän median hiljentämispyrkimys saattaa olla vaarallisempi ilmiö, kuin mitä arvaammekaan.
Minusta biletapauksen käsittely korosti, miten tärkeä vapaa mediaympäristö meillä on. Media urkki, kurkki, kyseli ja selvitti, ja näin kaikilla on ollut mahdollisuus luoda oma kuva tapahtumista. Se on perustehtävämme: kertoa mitä tapahtuu ymmärrettävästi ja mahdollisimman avoimesti ja jättää johtopäätökset lukijan, katsojan tai kuulijan itse pureskeltavaksi. Kolumneissa tai kommenteissa esitetään vain näkökulmia.
Ihmisenä pääministeriä varmasti harmitti, mutta median syyttelyyn hänkään ei sortunut. Vapaassa mediassa hän sai näkyvästi sekä hyvää palautetta että kritiikkiä. Korkeassa valta-asemassa oleva henkilö ei ole missään hetkessä tavis, vaikka ymmärrettävästi joskus niin toivoisi.
Avoimessa yhteiskunnassa ja demokratiassa valtaapitävät joutuvat kohtaamaan arvostelijansa niin kokoussaleissa kuin mediassa tai vaikka torilla. Lienee sanomattakin selvää, että monet maapallomme ongelmista olisivat poissa tai ainakin pienempiä, jos niin olisi kaikkialla.
Julkisen Sanan Neuvosto käsittelee vielä tämän loppukesän tapahtumia ja linjaa miten uutisointi asiassa onnistui. Tulee kritiikkiä ja myös synninpäästöjä. Mediat oppivat mutta eivät toivottavasti hiljenny.
