Vielä suuremmaksi hämmennys muuttui kun selvisi, ettei lakipykälä ollut tuttu edes kaupungin ympäristöviranomaisille. Miten lakia voi noudattaa jos kukaan ei edes tiedä sen olemassaolosta?
Mutta vaikka lain sisältö tai edes olemassaolo ei olisikaan tuttu, niin ilahduttavaa on se, että ruokahävikin torjumiseksi on tehty paikallisissa ja valtakunnallisissakin elintarvikealan yrityksissä paljon töitä jo pitkään ja hommaa kehitetään edelleen. Kaupat esimerkiksi myyvät vanhaksi meneviä tuotteita alennusprosenteilla, ravintolat taas voivat myydä ylijääneitä annoksiaan esimerkiksi Resq Club -mobiilisovelluksen kautta.
Ruokailuista ylijäänyttä kouluruokaakin myydään eteenpäin jo monilla paikkakunnilla – pian Paimiossakin.
Hävikkiruuan hyödyntämisestä hyötyvät kaikki: paitsi ympäristö, myös kaupat ja ravintolat, jotka voivat saada lisätuottoa aiemmin jätteeksi joutuneista elintarvikkeista ja kuluttajat, jotka voivat ostaa vanhenemassa olevia ruokia edullisesti.
Suomessa koko ravitsemusalan ruuasta jopa 15 prosenttia joutuu hävikkiin. Kotitalouksien osalta vastaava luku on 11 prosenttia.
Silti – koska kotitalouksien lukumäärä on niin suuri – eniten ruokahävikkiä Suomessa syntyy Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan nimenomaan kotitalouksissa: noin kolmasosa kaikesta hävikistä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kotitaloudet heittävät Suomessa ruokaa roskiin yli 100 miljoonaa kiloa vuodessa. Henkilöä kohden ruokaa heitetään pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa.
Joten vaikka on hyvä, että elintarvikealan yritykset tekevät osansa ruokahävikin torjumiseksi, ruokahävikkiä tulisi torjua myös ihan jokaisessa kodissa. Sen voi aloittaa vaikkapa ostamalla niitä punalaputettuja tuotteita, tai lataamalla puhelimeensa Resq Club -sovelluksen.
Ja ennen kaikkea voi ryhtyä kaavailemaan jo ostoksia tehdessään, että ostaa ruokaa vain sen määrän, mikä varmasti tulee syödyksi.
Ruokahävikistä lisää tämän lehden sivulla 12.