Painovoima ja taivaan isä ovat metsurin parhaat kaatokaverit – Jouko Nykänen on kaatanut ongelmapuita Paimiossa jo vuosikymmeniä

0
Iän myötä Nykänen on vaihtanut sahan vähän pienempään, jottei voimaa tarvitsisi käyttää ihan samalla tavalla kuin aiemmin. - Tämä nykyinen saha on 2,2-kilowattinen, kun yleensä ammattisahat ovat noin 3-kilowattisia, hän kertoo.

Paimio

Ongelmapuut Bois ja alla puhelinnumero. Musta teksti on tuttu valkoisen Toyota Hiacen kyljestä, ja Hiace puolestaan on tullut tutuksi viime vuosina eri puolilta Paimiota.

Toisinaan autoon törmää metsäautotiellä, pururadan varressa tai tienvarsiniittotyömaan vieressä. Mutta useimmiten Hiace on kuitenkin siellä, missä ne varsinaiset ongelmapuut ovat: omakotitalojen pihoilla, rakennusten, vilkkaasti liikennöityjen teiden ja voimalinjojen läheisyydessä.

Auto on tuttu, ja monelle on auton kuljettajakin. Paimiolainen metsuri Jouko Nykänen, 68, on ollut tuttu näky paimiolaisessa katu- ja metsäkuvassa pian 40 vuotta. Ensin kaupungin palkkalistoilla ja sittemmin yksityisyrittäjänä, jolta sekä kaupunki- että kaupunkilaiset voivat ostaa metsuripalveluita.

Ja niitähän ostetaan, sillä harvalla riittää rohkeus, halu tai lupa kaataa puita asemakaava-alueella.

– Kyselyitä tulee kyllä edelleen niin paljon, että hyvä kun ehtii tekemään. Tässä iässä täytyy mennä jo vähän päivän kunnon mukaan, Nykänen hymyilee viilatessaan moottorisahaa seuraavaa ongelmapuuta varten.

Puunlatvaan vanhemmalla iällä



Niin tosiaan, Nykänen on pian jo 70-vuotias, vaikkakaan työtahtia katsoessa sitä ei uskoisi. Hankalimmat pihapuut hän kaataa edelleen puun latvaan kiipeämällä ja sieltä pölkky kerrallaan runkoa alas pudottaen.

– Opettelin puuhun kiipeämisen vasta vanhemmalla iällä viitisentoista vuotta sitten kaupunginpuutarhuri Henri Heltelän innostamana, ja olihan se alkuun varsinkin pelottavaa puuhaa. Tuntui ihan mahdottomalta, että kiipeäisi ylös latvaan ja alkaisi sieltä käsin laittaa puuta palasiksi. Mutta hiljalleen homma alkoi sujua ja nykyisin on vaikea kuvitella, että hankalimpia puita edes muutoin kaataisi niin turvallisesti, Nykänen kertoo.

Kun Nykänen kiipeää puuhun, on usein myös talon asukkailla tärkeä rooli. He ovat vastaanottamassa pölkkyjä, joita Nykänen päästää alas köyden varassa.

– Jos kotiväki ei ole kotona, pyydän sitten toisen henkilön avuksi. Yksin niin ei voi tehdä, se on ihan turvallisuuskysymyskin, hän muistuttaa.

Karstulasta Kaarinan kautta Paimioon



Vaikka Nykäsestä voisi kuvitella, että hän on tehnyt metsurintöitä aina, se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Itse asiassa hän erikoistui metsuriksi vasta hieman alle kolmekymppisenä, tympäännyttyään työhönsä metalliverstaalla kotipitäjässään Keski-Suomen Karstulassa.

– Serkkupoika opiskeli silloin 1980-luvun alussa metsuriksi ja kehui, miten mukavaa työtä se on kun saa olla ulkona raittiissa ilmassa ja luonnossa. Hänen rohkaisema lähdin itsekin opiskelemaan ja aloitin metsurin työt vuonna 1982, hän kertaa.

Ensimmäiset työvuodet menivät kotiseuduilla Keski-Suomessa, mutta vuonna 1984 Pylkönmäeltä kotoisin olevan vaimo Pirkon valmistuttua omaan ammattiinsa, oli edessä pakkomuutto etelämmäs.

– Siellä ei oikein ollut tarjolla sellaisia puutarha-alan töitä joita vaimo etsi, ja toisaalta Turun seudulla niitä taas oli. Aika sattumanvaraisesti muutimme sitten Kaarinaan ja sieltä muutaman vuoden päästä Paimioon. Ja mikäs täällä on ollut asuessa, Nykänen hymyilee.

Sittemmin Nykästen perheeseen on syntynyt neljä lasta, joista kolme tyttäriä ja yksi poika. Vaimo Pirkko Nykänen työskentelee edelleen Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestarina Yltöisten Arboretumissa.

Selkeä ja helppo tapaus



Palataan tähän päivään ja Vistantien varteen. Nimittäin sinne Nykänen on kurvannut erään omakotitalon pihaan, jolta pitäisi kaataa kaksi aivan päärakennuksen vieressä kasvavaa kuusta. Puut ovat keskikokoisia ja suoria, joten kaadon avuksi riittää tällä kertaa kaadonsuuntaaja, eli tunkki, joka painaa puuta haluttuun suuntaan sahausvaiheessa.

– Tämä on nyt aika selkeä ja helppo tapaus, kun on selkeä suunta ja tilaa minne kaataa. Puu ei myöskään kasva vinoon eikä oksien paino ole selkeästi johonkin tiettyyn suuntaan, Nykänen pohtii ääneen ennen työhön ryhtymistä.

Vartin päästä puu onkin jo pitkin maata ja toisen vartin päästä toinenkin kuusi makaa pitkin pituuttaan nurmikolla. Nykäsen katkoessa runkoa polttopuumittaan pölleiksi, huomaa, että työssä häntä taitaa viehättää edelleen samat asiat kuin 40 vuotta sitten – raitis ulkoilma, käsillä tekeminen ja omien aikataulujensa herrana toimiminen.

– Väkisinhän tässä alkaa jo ehtoopuoli olla käynnissä työuran suhteen, mutta niin pitkään tehdään kun vain terveys antaa myöden, Nykänen miettii.

Tapaninpäivä 2011 jäi mieleen



Hyvin harva metsuri tekee niin pitkän työuran kuin Nykänen on tehnyt. Työssä nivelet ovat kovilla, jos on selkäkin. Itse asiassa myös Nykäsen metsurin ura meinasi tyssätä selkävaivoihin jo ensimmäisen kymmenen vuoden jälkeen.

– 1990-luvun alussa minulla oli niin pahoja selkävaivoja, että lähdin jo kouluttautumaan metsäkoneen kuljettajaksi. Olin vain liian hidas siihen hommaan niin palasin takaisin metsuriksi, Nykänen virnistää ja jatkaa:

– Ja pikkuhiljaa myös selkävaivat paranivat, eivätkä ole enää suuresti sen jälkeen vaivanneetkaan. Nuorempana tuli myös lenkkeiltyä aika paljon töiden ohessa, vaikka peruskunto pysyy kyllä hyvänä ihan jo työpäivät tekemällä.

Haastavimmista urakoista Nykänen nostaa esiin Tapaninpäivän myrskyn vuodelta 2011. Silloin töitä riitti useiksi päiviksi, eivätkä olosuhteet olleet helpoimmasta päästä. Puita kaatui esimerkiksi Saaren asuinalueella useita kymmeniä aivan omakotitalojen vieressä ja läheisyydessä. Ja tuhoja piti tietenkin lähteä raivaamaan välittömästi.

– Niin hurjassa säässä en ole koskaan työskennellyt. Siinä sai myrskytuhoja raivatessa olla koko ajan varuillaan, milloin seuraava puu läheltä kaatuu. Ja pari kertaa kaatuikin ihan viereen. Se on kyllä jäänyt mieleen.

Ei isompia haavereita



Paimion kaupunki ostaa Nykäseltä metsuripalveluita 30 tunnin viikkosopimuksella, ja sen lisäksi Nykänen tekee toiminimellä pihapuiden kaatoja omaan laskuunsa. Vielä 15 vuotta sitten Nykänen oli kaupungin palkkalistoilla, mutta 2010-luvun taitteessa säästötoimet pakottivat henkilöstömäärän karsimiseen.

– Silloin tekninen johtaja Markku Kylén sanoi, että he kyllä ostavat jatkossa palvelun minulta, jos perustan oman toiminimen. Siitä se ajatus sitten lähti, ja Ongelmapuut Bois syntyi, Nykänen kertaa.

Töitä on siis riittänyt vuosikymmenestä toiseen, vaikka työnantajat ja laskuttajat ovatkin vaihtuneet. Parasta palautetta työstä on ollut se, että joillain pihoilla Nykänen on käynyt kaatamassa pihapuita jo viiteenkin kertaan.

Nykänen on myös siinä mielessä poikkeuksellinen metsuri, että vaikka kaadettuja puita on takana jo tuhansia, ovat edelleen kaikki sormet ja varpaat tallessa. Eikä tikkejäkään ole suuremmin tarvittu.

– Kun luottaa kahteen asiaan, taivaan isään ja painovoimaan, niin pääsee jo aika pitkälle näissä puunkaatohommissa, Nykänen virnistää.

Polttopuukauppa käy kiivaammin kuin koskaan



Siinä missä sähkön hinta on kesän ja syksyn aikana kallistunut, on polttopuukauppa käynyt kuukausi kuukaudelta kiivaammin. Kotitalouksissa varaudutaan nyt entistä hanakammin lämmittämään takkaa viimeistään silloin, kun yöpakkaset alkavat.

– Voi sanoa, että tavalliseen syksyyn verrattuna nyt on mennyt tuplamäärä polttopuuta. Osasin odottaa, että kysyntää tulee enemmän, mutta ihan tähän en uskonut, sanoo Paimiossa polttopuita ammattimaisesti myyvä Klaus Salonen .

Hänen mukaansa suosituinta polttopuuta on edelleen koivuklapi, joskin sekapuullekin oma asiakaskuntansa.

– Koivu on perinteisesti suosituin, koska sen energiatiheys on suurempi ja siten puuta ei tarvita ihan niin paljon lämmittämiseen. Se ei myöskään räisky takassa samalla tavalla kuin havupuu. Toisaalta sekapuullekin on oma käyttäjäkuntansa.

Metsuri Jouko Nykänen tekee useimmiten asiakkaille pöllit klapimittaan, eli runsaan 30 senttimetrin mittaisiksi. Mitään valtavaa muutosta hän ei kuitenkaan ole loppukesän aikana huomannut edellisiin verrattuna siinä, miten paljon ihmiset kaadattavat nyt pihapuitaan.

– Ei ainakaan mitään merkittävää eroa. Aika samalla tavalla kyselyitä tulee kuin aiempinakin vuosina, hän tuumii.

0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments