Raikas, viihtyisä ja lämmin uuden elämän keskus – Majakkasairaalasta alkaa tänä vuonna noin sadan paimiolaisen matka

0
Seitsemännen kerroksen perheiden ja vastasyntyneiden osastolta on komeat näkymät Turku-Helsinki-moottoritien yltä kohti Kaarinaa ja Paimiota.

TURKU

Paimiossa viime vuonna syntyneistä 115 lapsesta noin 110 henkäisi ensimmäisen keuhkollisen ilmaa Turun yliopistollisen keskussairaalaan synnytyslaitoksella. Tänä vuonna tahti on hieman edellistä hiljaisempi, mutta siitä huolimatta Paimiosta tehdään todennäköisesti taas lähes sata matkaa Turkuun synnyttämään vuodenvaihteeseen mennessä.

Suuri muutos vanhaan on kuitenkin siinä, että kun vielä viime vuonna ja tämän vuoden alussa synnyttämään mentiin Tyksin kantasairaalan vuonna 1969 valmistuneessa U-sairaalaan, on helmikuun 10. päivästä lähtien menty uuteen moottoritien päälle kohonneeseen Majakkasairaalaan. Kunnallislehti kävi tutustumassa uusiin tiloihin, jotka ovat noin puolessa vuodessa ehtineet vakuuttaa asiakkaiden lisäksi myös henkilökunnan.

– Onhan se aivan erilainen työympäristö, kun kaikki on uutta, tilavaa, toimivaa, valoisaa, kirkasta ja puhdasta. Samaa työtä edelleen tehdään samoin tavoin, mutta totta kai ympäristö on nyt aivan erilainen. Olen kyllä viihtynyt, hymyilee runsaat neljä vuotta kätilönä Tyksissä työskennellyt paimiolainen Marjo Laine.

Kun Majakkasairaalaan saavutaan synnyttämään, jatketaan ulko-ovilta matkaa suoraan B-hissien ohi pitkän käytävän päähän kohti A-hissejä. Seinän maalaukset johdattelevat saapujan matkaa.
Odotushuoneet on sisustettu kodikkaiksi ja synnytyksen etenemistä odotellessa voi esimerkiksi katsella televisiota. Myös tukihenkilölle on oma laivamallinen sänkynsä.

Vaaleaa, värikästä ja raikasta

Raikkaus. Se sana tulee mieleen ensimmäisenä, kun lähestyy Majakkasairaalan ulko-ovea. Iso vaalea rakennus värikkäine yksityiskohtineen tervehtii Turkuun valtateitse Helsingin suunnasta saapuvaa jo kaukaa.

Pääsisäänkäynnin jälkeen ensivaikutelma säilyy. Valoa tulvii kattoikkunoista sisälle runsaasti, ja värimaailma on seesteisen vaalea. Pienistä yksityiskohdista tietää kuitenkin heti, minne on saavuttu: uuden elämän alkulähteille, pienten lasten maailmaan.

Sen varmistavat seinille taiteillut hirvet, joutsenet, sudenkorennot, sisiliskot ja muut metsän eläimet, jotka johdattelevat saapujan käytävällä eteenpäin kohti B-hissejä, josta synnytykseen saapuvan varsinainen matka Majakkasairaalassa todella alkaa.

Kolmannessa kerroksessa saapujan vastaanottaa sihteeri, joka kirjaa henkilön tiedot ylös vastaanottotilassa ja ohjaa hänet eteenpäin kätilön vastaanotolle.

– Silloin tehdään arvio, kuinka akuutti kiire on kyseessä. Jos tilanne ei ole aivan akuutti, voidaan synnyttäjä ohjata takaisin kotiin tai vaihtoehtoisesti raskaudenseurantaosastolle odottelemaan synnytyksen käynnistymistä. Jos tilanne on akuutti, jatkuu matka suoraan synnytyssaliin, Laine kertaa.

Ammeet ovat luksusta, joka on Majakkasairaalan myötä mahdollista. Ammeessa voi lievittää synnytyskipuja tai jopa synnyttää jos se tuntuu mielekkäimmältä vaihtoehdolta. Marjo Laine esittelee ammeen värivaihtoehtoja.
Seitsemännen kerroksen perheiden ja vastasyntyneiden osastolta on komeat näkymät Turku-Helsinki-moottoritien yltä kohti Kaarinaa ja Paimiota.

Helppoutta ja mukavuutta

Sekä odotushuoneet että varsinaiset synnytyssalit sijaitsevat samaisessa kolmannessa kerroksessa, joten mitään pitkiä matkoja synnyttäjän ei tarvitse Majakkasairaalassa liikkua. U-sairaalassa raskauden seurantaa tehtiin viidennessä kerroksessa, kun taas muut synnytyksiin liittyvät toiminnot olivat ykköskerroksessa. Ja vastasyntyneiden teho-osasto taas oli yhdeksännessä kerroksessa.

Hissirallia kertyi kiireisimpinä päivinä melkoisesti.

– Kaikki on tehty synnyttäjän ja toki hoitohenkilökunnankin näkökulmasta Majakkasairaalassa mahdollisimman helpoksi. Ero vanhaan U-sairaalaan on kyllä iso. Nyt esimerkiksi jokaisessa odotushuoneessa ja synnytyssalissa on omat wc:t, kun U-sairaalassa piti aina mennä käytävälle yhteisiin wc-tiloihin, Laine vertaa.

Varsinaiset synnytyssalit yllättävät ainakin ensikertalaisen kodikkuudellaan. Isossa huoneessa on varsinaisen sairaalasängyn lisäksi muun muassa iso nojatuoli ja niin sanottu laivasänky tukihenkilölle. Myös wc-tilat ovat isot, ja halutessaan synnytyskipuja voi käydä lievittämässä yhdessä salien kolmesta yhteisestä ammeesta.

– Helppous ja mukavuus korostuvat uusissa tiloissa. Ei näitä oikein voi verrata edes samana päivän U-sairaalaan, jossa oli paikoin todella ahdasta ja toki muutenkin pinnat alkoivat olla jo vuosia nähneitä, Laine miettii.

11 tuntia synnytyssalissa

Synnytyssalin mukavuus onkin tärkeää, sillä huoneessa vierähtää naistenklinikan ylihoitaja Leila Varakkaan mukaan keskimäärin aikaa 11 tuntia. Kokonaisuudessaan synnyttäjä viettää aikaa Majakkasairaalassa keskimäärin kolme vuorokautta.

– On se paljon nopeutunut vuosien saatossa, ja samalla myös mukavuus on lisääntynyt merkittävästi. Ei siitä nyt valtavan pitkä aika ole, kun synnyttämään lähdettiin vielä lähes viikoksi. Siksi ehkä vanhemman ikäpolven ihmiset ovatkin ihmeissään, miten nopeasti synnytyksen jälkeen kotiudutaan, Varakas hymyilee.

Kun vauva on syntynyt, suoritetaan synnytyssalissa tarvittavat mittaukset ja varmistetaan, että sekä vauva että äiti voivat riittävän hyvin siirtyäkseen perheiden ja vastasyntyneiden osastolle kahdeksanteen kerrokseen. Se on ensimmäinen kerta kolmanteen kerrokseen saapumisen jälkeen, kun tarvitaan hissiä.

– Perhehuoneet ovat aika suosittuja ja Majakkasairaalan myötä niitä on myös paremmin saatavilla. Siten myös tukihenkilöllä on mahdollisuus viettää ensimmäiset yhteiset yöt sairaalassa perheen kanssa, Marjo Laine kertoo.

Taululta voi seurata, millä tahdilla uusia ihmisiä Turussa viikoittain syntyy.
”Pandapöydällä” seurataan vastasyntyneen vauvan ensihetkiä maailmassa. Pöydällä otetaan myös viralliset mitat pian sen jälkeen, kun uusi elämä on saanut alkunsa.

Perheenäitinä kätilöksi

Laine itse opiskeli kätilöksi perheenäitinä, koska oli ihastunut ammattiin viimeisimmässä synnytyksessään.

– Nuorimman lapsen syntymä oli jotenkin niin lämmin, kokonaisvaltainen ja hieno kokemus, että ajatus kätilöksi opiskelemisesta jäi kytemään. Nyt olen ollut runsaat neljä vuotta töissä Tyksissä, ja työ on todellakin juuri sitä mitä haluan tehdä, Laine hymyilee.

Perheiden ja vastasyntyneiden osaston erikoisuus onkin päiväsali ja aulatila, josta näkee todella kauas. Seitsemännen kerroksen ikkunoista voi tiirailla lähes koko Kupittaata ja Itäharjua, hyvällä ilmalla näkymä yltää jopa Skanssiin asti.

– Tämä on varmaan oma suosikkipaikkani koko Majakkasairaalassa. Näkymä on aika upea, Laine kehaisee seistessään ikkunan edessä.

Kun vauvan kotiinlähtötarkastus on suoritettu, on perheen aika lähteä kotiin opettelemaan uutta arkea. Ja heti huomenna joku toinen perhe aloittaa muutaman päivän unohtumattoman matkansa Suomen edistyksellisimmässä synnytyslaitoksessa, Tyksin Majakkasairaalassa.

Synnytyssalit ovat Majakkasairaalassa väljät, ja myös tukihenkilön viihtyvyyteen on panostettu. Jokaisessa salissa on myös omat tilavat wc- ja suihkutilat.
Majakkasairaalan hisseissä on hyvät opasteet, joiden avulla löytää perille oikealle osastolle.

Päivitys: Jutun otsikkoa muutettu, aiemmin otsikossa kerrottiin, että yli sadan paimiolaisen matka alkoi viime vuonna Majakkasairaalasta. Tosiasiassa Majakkasairaala avasi ovensa vasta helmikuussa 2022, kuten jutussa on kerrottu.

————————————————————————————————————

Toimittajan kommentti: Kokemus, joka auttoi ymmärtämään

On helppo nyökytellä, kun asiaansa esittelevä haastateltava kertoo, miten täydellinen esiteltävä kohde on. Silti aina tällaisen haastattelutilanteen jälkeen jää helposti pohtimaan, mikä lienee totuus. Kun kätilö esittelee uutta Majakkasairaalaa, eikä huomioihin liity mitään negatiivista, herää kyyninen ajattelu helposti.

Onko kaikki muka oikeasti niin toimivaa, mutkatonta ja helppoa, kuten alan ammattilainen kertoo? Vai onko taustalla kenties mahtikäsky ylempää, miten asiat olisi paras tuoda lehdessä julki?

Tämän juttukeikan suhteen olin siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vain vajaa viikko haastatteluhetken jälkeen pääsin käymään tuon keskimäärin kolme vuorokautta kestävän Majakkasairaala-reissun läpi tukihenkilön roolissa. Kesken matkaa rooli tosin vaihtui isäksi.

Vaikka tunteikas hetki herkisti varmasti omaakin ajattelua tuoreeltaan, ovat tuntemukset yhä runsaat kolme kuukautta myöhemmin hyvin samanlaiset kuin toukokuussa Majakkasairaalan pihalla autoa ensimmäistä kertaa kolmehenkisenä perheenä pakatessa: eihän noin täydellistä ja lämmintä kohtelua voi saada missään muualla.

Yhä tänäkin päivänä silmät kostuvat, kun mietin niitä hetkiä, jolloin kätilö loi uskoa ja tsemppasi puolisoa synnytyssalissa pitkän yön vaikeimpina hetkinä. Tai sitä, kun fysioterapeutit kädestä pitäen ohjasivat lapsiasioissa totaalista untuvikkoa, miten runsaat kolme kiloa painanutta kääröä pitäisi oikein eri tilanteissa käsitellä. Ja lukuisia muita kertoja, kun saimme henkilökohtaista apua silloinkin, kun emme sitä itse välttämättä osanneet pyytää.

Tuon reissun jälkeen ymmärsin, että vaikka Majakkasairaalassa pinnat kiiltävät, laitteet ovat upouusia ja tilat ovat toimivia, on sairaalan todellinen aarre sen henkilökunta.

Jan Sundman