Mattojen kutominen on sauvolaisen äidin ja tyttären, Riitta ja Erja Alanderin yhteinen harrastus. Äiti-Riitan kodin alakerrasta löytyy peräti kolmet kangaspuut, joita Riitta käy paukuttamassa päivittäin, Erjakin useamman kerran viikossa.
– Yhdessä on musta loimi, yhdessä valkea ja yhdellä voi kutoa poppanoita, Riitta esittelee.
Erja on aivan hiljattain muuttanut, ja asuu nyt vain 200 metrin päässä äidistään.
– Ostin omakotitalon ihan tuosta läheltä. Sinne on tarkoitus saada myös yhdet kangaspuut, hän kertoo.
Äidiltä tyttärelle
Alandereilla mattojen kutominen kulkee suvussa.
– Isoäitini kutoi ja äitini kutoi ihan työkseen villakangasta Särkisalossa, Riitta kertoo.
Myös Riitta ja Erja myyvät kutomiaan räsymattoja, mutta päätyö se ei kummallekaan ole. Riitta on jäänyt eläkkeelle perhepäivähoitajan työstä kymmenisen vuotta sitten. Erja puolestaan on töissä Vistan koulussa koulunkäyntiohjaajana. Tosin Erjalla on myös tekstiilialan koulutus; hän on valmistunut ensin Seinäjoen ammattikorkeakoulusta tekstiilisuunnittelijaksi ja sen jälkeen Helsingin taideteollisesta korkeakoulusta tekstiilitaiteen maisteriksi.
– Tykkään tehdä töitä lasten ja nuorten parissa ja olen toiminut myös nuoriso-ohjaajana. Tällä hetkellä pidän myös Sauvossa lapsille kuvataidekerhoa, jossa saan yhdistää nämä molemmat alat, hän kertoo.
Erja kuuluu myös Sauvon Käsiin ja kesällä hänen mattojaan oli esillä yhdistyksen kesänäyttelyssä.
Sukat matonkuteiksi
Alanderit käyvät myymässä mattojaan muun muassa Sauvon torilla ja Teijon sekä Sukselan markkinoilla. He kertovat, että perinteinen räsymatto on pitänyt pintansa sisustuksissa.
Naiset kutovat värikkäitä raitamattoja, mutta he kertovat, että heiltä tilataan myös neutraalimpia, esimerkiksi beigejä tai musta-valkeita mattoja.
Joskus ihmiset tuovat omia lakanoita tai vaatteitaan kierrätettäviksi matonkuteiksi omiin mattoihinsa.
Alanderit käyttävätkin pääosin matoissaan kierrätysmateriaalia, esimerkiksi itse värjättyjä vanhoja lakanoita. Myös vanhat vaatteet päätyvät lakanoiksi – sukista lähtien.
Riitan kangaspuiden välistä kulkeekin pitkä matto, joka on tehty kokonaan lasten sukista.
– Minulla on neljä lasta, joten pieneksi menneitä ja rikkoontuneita sukkia riitti. Mitään ei heitetty pois, hän naurahtaa.
