”Onhan tämä vähän kiusallista”. Näin kommentoi Uno kädessään monikertainen arvokisamitalisti Tero Pitkämäki, tullessaan valituksi Suomen Urheilugaalassa Vuoden 2015 urheilijaksi. Vastaavia pystejä Ilmajoen kodin palkintokaapissa oli entuudestaan jo kaksi, mutta tällä kertaa Uno irtosi keihään MM-pronssilla. Kiitospuheessaan jäyhä pohjalainen toivoi suomalaisurheilijoille parempaa tulevaisuutta, jotta jatkossa Vuoden urheilijaksi ei noustaisi enää arvokisan himmeimmillä mitaleilla.
Ihan näin Teron toive ei ole joka vuosi toteutunut, sillä viime vuonna Uno matkasi olympiapronssia kauhoneen Matti Mattssonin mukana Poriin. Ei mitään pois Pitkämäen ja Mattssonin upeista pronsseista. Mitalit ja Unot ovat ehdottomasti ansaittuja, kovan työn tulosta, mutta samalla kertovat ettei urheiluvuodetkaan ole veljiä keskenään.
Vaikka kalenterissa on yhä sivuja jäljellä, on selvää, että urheilutoimittajilla kuluu tänä vuonna useampi kupillinen kahvia äänestyslippua rustaillessaan. Suomalaiset urheilijat ja siinä sivussa me penkkiurheilijat olemme nähneet siniristilipun nousevan kisapaikalla salkoon tuon tuosta, ja ilahduttavan usein sen paikka on ollut keskellä.
Helmikuussa, Pekingin talviolympialaisista hiihtäjät toivat kotiin suurimman mitalisaaliin sitten Sarajevon 1984, kaikkiaan 6 mitalia. Pitkämäen tapaan kolmesti Vuoden urheilijaksi valittu Iivo Niskanen on perinteisen 15 km olympiakullan ansiosta jälleen vahva Uno -ehdokas. Jääkiekossa leijonat teki historiaa, kun finaalin jatkoajalla kaatui Kanada. Suomelle kiekkokulta oli ensimmäinen olympiakaukalossa. Paralympiakultaa Pekingin tuliaisina toivat sekä suurpujottelija Santeri Kiiveri, että lumilautakrossin valtias, Matti Suur-Hamari.
Kevät kerrataan lyhyesti, koska leijonien saalistama MM-kulta alkaa olla jo enemmänkin sääntö, kuin poikkeus. Torilla tavattiin, poika on kotona.
Suomalaisella yleisurheilulla, Münchenillä ja Kajaanin Kalevan kisoilla tuntuu olevan maaginen kolmiyhteys. Kesä 2022 vahvisti asian. Aina, kun SM-mitaleista on taisteltu Kajaanissa, suomalaiset yleisurheilijat ovat juhlineet Baijerin pääkaupungissa. 1972 Vasala ja Virén, 2002 Holmén, vuonna 2022 Murto ja Raitanen.
Yleisurheilijoiden mitalisaalis EM-Münchenistä oli paras 40 vuoteen. Kuusjoelta ponnistanut Wilma Murto sai kilpasiskot hämilleen parantamalla Suomen ennätystä kolmesti ja hyppäämällä seiväshypyn Euroopan mestariksi. Samoissa karkeloissa Topi Raitanen jatkoi Jukka Keskisalon Göteborgissa aloittamaa saagaa. Keskisalolle vuoden 2006 Euroopan mestaruus toi Vuoden urheilija -tittelin, mutta riittääkö esteiden EM-kulta siivittämään Raitasen Vuoden urheilijaksi?
Lokakuinen sunnuntaiaamu sai kahvinkeittimet porisemaan kultapaahtoa, kun tieto Kalle Rovanperän Maailman mestaruudesta kiiri Uudesta-Seelannista Suomeen. Historian nuorimman MM-tittelin haltijan kohdalla mestaruus ei jääne viimeiseksi.
Suomalaismenestystä tuli toki myös himmeämmilläkin mitaleilla, mutta Tero voi olla levollinen, niillä tuskin tänä vuonna Unoa pokataan.
Tino-Taneli Tanttu
Liikunnan ja urheilun sekatyömies, valmentaja.
