Mutta mennäänpä hetkeksi ajassa taaksepäin. Vuoden 2008 kesällä raakaöljyn Brent-laadusta kiskottiin lähes 150 dollaria tynnyriltä, mutta litran ysivitosta sai silti alle 1,60 eurolla. Siitä huolimatta itkettiin kipurajojen olevan jo lähellä.
Viime keväänä tynnyri öljyä maksoi vajaat 130 dollaria, ja polttoaineiden hinnat nousivat ennennäkemättömiin lukemiin. Syksyn mittaan öljyn tynnyrihinta on pudonnut alle sataseen, mutta bensa maksaa edelleen reilut kaksi euroa litralta. Onkohan jotain nyt pielessä?
Ainakin maalaisjärjen mukaan bensan pitäisi olla nyt halvempaa, vaikka otettaisiin huomioon kaiken maailman valuuttakurssit ja jakeluvelvoitteet. No, osaltaan korkeita hintoja taitaa selittää se, että Neste tuplasi käyttökatteensa yli 1,6 miljardiin euroon tämän vuoden alkupuoliskolla.
Sähköautojen omistajat ovat saaneet olla naama virneessä viime aikoihin saakka, kun ajaminen on ollut melkein ilmaista. Nyt hymyt alkavat silläkin rintamalla hyytyä, kun sähkön hinta on moninkertaistumassa ja ilmaiset latauspaikat katoamassa. Mutkia menoon voi tuoda sekin, että synkimmät ennusteet kertovat päivittäin toistuvista sähkökatkoista.
Sähkön rajuja hinnankorotuksia on perusteltu Ukrainan sodasta johtuvalla energiakriisillä. Tavallisen tallaajan järjellä ajateltuna olemassa olevan vesi- ja ydinvoiman, tuulivoiman ja aurinkosähkön tuottaminen maksaa suunnilleen saman kuin ennenkin. Meille kuitenkin selitetään, että syystä tai toisesta johtuva tuotannon väheneminen nostaa hintoja. Niinhän se markkinatalous toimii, ja yritysten tilinpäätöksistä lopulta näkee, kuka onnistui kuorimaan kermat päältä.
Joku saattaa nyt miettiä, että vaihdanpa menopelini uuteen ja vähemmän kuluttavaan. Ehkä ajatus pitäisi sittenkin unohtaa, kun automainoksessakin sanotaan parhaan hankintahetken menneen jo. Mahdollisesti siinä viitataan aina vain piteneviin toimitusaikoihin. Talvella autotehtaiden tuotantoa voidaan joutua rajoittamaan entistä enemmän, kun komponenttipulan lisäksi kuvaan saattaa astua sähkön säännöstely. Ihan turhaan naureskelimme aikoinaan Neuvostoliitolle, missä uutta autoa piti jonottaa vuosikausia.
Niinpä, helpolla ei taida löytyä ratkaisua autoilijan ahdinkoon. Viisaus saattaa kuitenkin olla laulussa Aja hiljaa isi, jonka kolmevuotias Mari Laurila levytti 1960-luvun lopulla. Laulu patisti isejä hillitsemään kaasujalkaa ja ajamaan turvallisesti aikana, jolloin pysyvät nopeusrajoitukset olivat vielä tulevaisuutta. Laulussa ei kuitenkaan sanottu, että nopeutta vähentämällä auton ilmanvastus pienenee ja polttoainetta kuluu vähemmän. Se keksittiin vasta 1970-luvun öljykriisin aikana, kun Suomen teille määrättiin yleinen kahdeksankympin nopeusrajoitus.
Jari Malm
Kirjoittaja on freelancer-toimittaja ja avustaja.
