Pääkirjoitus: Vova-setä asuu Venäjällä

0

Viitisen vuotta sitten kuollut isäni oli enimmäkseen hyväntuulinen eikä juurikaan kiroilla präiskytellyt. Mutta joka kerta kun Vladimir ”Vova” Putinin kasvot ilmestyivät televisioruutuun, hän vakavoitui. Melkeinpä kiihtyi.

– Tuon miehen touhuista seuraa vielä todella paljon harmeja, saatte vielä nähdä, hän julisti kovaan ääneen.

Viikosta toiseen.

Olin jopa hieman ärtynyt ja yritin rauhoitella. Selitin, että kaikenlainen pelko on turhaa ja että Venäjä on YK:ssa yhteistyökykyinen suurvaltajäsen ja sitoutunut kansainvälisesti niihin ja näihin hyviin hankkeisiin.

Olin sinisilmäinen ja typerä.

Kauhavalta kotoisin oleva isäni oli tietoviisaampi. Hän muisti vielä hyvin, kuinka Neuvostoliiton pommikoneet lensivät aikoinaan matalalla kylien yllä etsien maalikseen Kauhavan ilmasotakoulua – tai mitä tahansa mojovasti roihahtavaa kohdetta.

Isä muisti myös, kuinka hänen silloin vielä nuori Fanni-tätinsä sai paniikkikohtauksen ja ryntäsi päätä pahkaa kinokseen peittelemään itseään lumella.

Fannille naurettiin tuolloin – ja jälkeenkin päin – melko lailla. En ymmärrä vieläkään, mitä nauramista siinä oli.

Toisen pelolle ei pidä nauraa. Etenkään, jos pelko on aiheellista.

Sitä vastoin on tärkeää, että pelon voittamista tuetaan kaikin tavoin.

Myös tässä ja nyt.

Moni pelkää Peimarissakin. Eikä pelkästään seuraavien sähkölaskujen suuruutta, vaan myös sitä, että mitä infernaalisia, maailmantasapainoa järkyttäviä juonia itärajan takana punotaan.

Retoriikka on rajumpaa kuin aikeet, tyynnyttelevät asiantuntijat.

Mutta onko joku oikeasti asiantuntija tällaisina dramaattisina, poikkeuksellisina aikoina? Maailmanlaajuisesta äkillisestä aggressiosta ei liene kenelläkään tuoretta käytännön kokemusta.

On silti pakko luottaa asiantuntija-arvioihin. Viime aikojen televisiolähetyksissä ei ole – luojan kiitos – juurikaan nähty ja kuultu niin sanottuja foliohattuja. Myös suurimmat päivälehdet ovat pysytelleet asialinjalla.

Pääsääntöisesti äänessä ovat olleet rauhallisen viisaasti argumentoivat, korkeasti koulutetut ja luottamusta herättävät huipputason asiantuntijat.

Isoja piruja ei ole toistaiseksi maalattu seinille. Ja hyvä niin.

Vaikka sodan varjo on kauhistuttava, on silti yritettävä elää entiseen malliin. Jos kohta sähköä säästäen ja seinänaapurin priuteeraamista edes jollakin tapaa sietäen.

Mutta löytyy vielä laki ja heippalappu naapurusto-häiriköllekin. Siitä alkaa olla viitteitä.