Paimio
Yhä vain piteneviä erikoisoluthyllyrivejä kaupassa tutkiessaan voi yhden lisämausteen sopivan yksilön etsimiseen tuoda esimerkiksi se, miten lähellä olut on tuotettu. Jos sopivaa maisteluvaihtoehtoa tiirailee esimerkiksi paimiolaisessa tai piikkiöläisessä elintarvikekaupassa, kovin paljon Kuninkaantien Panimon kesällä lanseeraamaa Tuorlan Kauraa paikallisemmaksi olut ainakaan ei voi enää mennä.
Olut on valmistettu siis Kuninkaantien Panimolla Piikkiössä, ja sen olennaisin raaka-aine, eli kaura kasvaa paimiolaisen maanviljelijä Jarno Tuomisen viljelemillä pelloilla. Se, millaisen matkan Tuomisen viljelemä ja puima kaurajyvä kulkee puimurin sisuksista elintarvikekaupan hyllylle täytenä olutpullona, on kuitenkin osin melkoista salatiedettä. Siitä luonnollisesta syystä, että viime kesänä vähintään pienimuotoiseksi hittituotteeksi nousseen oluen resepti sisältää monta ainutlaatuista salaisuutta.
Yksi niistä tulee vastaan heti siinä vaiheessa, kun Tuominen vie kauran Kuusjoen Raatalassa toimitilaansa pitävän ja piapon, eli talkkunarouheen ja -jauhon valmistamiseen erikoistuneen Kari Tuomisen “laboratorioon”. Kivisaaren Piapojauhoi -nimistä yritystä vetävän Tuomisen ja lähellä sijaitsevan toisen lähiruokatuottajan yhteisellä osaamisella kaura-, vesi-, suola- ja herneseos on pian valmis kuivattavaksi.
Jos Tuorlan Kauraa maistaessaan erottaa oluessa selkeän savuaromin, on se peräisin seuraavasta työvaiheesta: kaurasta, herneistä, suolasta ja vedestä koostuva kuiva talkkunaseos viimeistellään kirjaimellisesti riihikuivaksi aidossa riihessä, jossa se saa savusta ominaisen makunsa.
– Ja siinä vaiheessa aletaan puhumaan nimenomaan piaposta. Erityislaatuinen savun aromi on se ominaisuus, josta aidon piapon erottaa, Kari Tuominen painottaa.
Hurskaiselle säkki kauraa kotiin
Vaikka Tuorlan Kaura päätyi kauppoihin vasta tämän vuoden kesäkuussa, kyti Jarno Tuomisella ajatus kauraoluesta mielessä jo lähes kolme vuotta sitten. Korona ja muut kiireet hieman hidastivat ajatuksen jalostumista, mutta viime talvena hän rohkaistui ottamaan yhteyttä Kari Tuomiseen, jonka piapo toki oli jo entuudestaan tuttua.
– Teimme pari koe-erää ja kokeilimme, kunnes viimein talkkunarouheen koostumus alkoi olla sellaista, että sen kehtasi viedä Kuninkaantien Panimon panimomestari Niko Hurskaiselle arvioitavaksi. Vein säkillisen valmista tavaraa hänen ovelleen ja kysyin, saisikohan tästä tehtyä jonkinlaista olutta. Pian kävi selväksi, että saihan siitä, Jarno Tuominen hymyilee.
Helpolla piapoa vuosikaudet valmistanut Kari Tuominen ei kuitenkaan talkkunaan sopivaa karkeutta löytänyt. Lopulta se vaati 94-vuotiaan ja yhä edelleen Vaskiolla jauhomyllyä pyörittävän Erkki Nurmikiven erikoisosaamista ja -myllyä.
– Nyt oluenvalmistukseen käytettävää talkkunarouhetta pyöritetään sitten lähes 100-vuotiaalla puusta valmistetulla myllyllä, jota sähkömoottori pyörittää. Siten piapoon saadaan juuri oikea karkeus, jotta sitä voidaan käyttää oluen valmistuksessa, Kari Tuominen kertaa.
Ajankohta osui nappiin
Ajankohta Tuorlan Kauran lanseeraamiseen oli tekijöidensä mukaan juuri oikea, sillä kaura on tällä hetkellä elintarvikkeena pinnalla. Erilaisten kauravalmisteiden myynti on kasvanut tasaisesti koko 2020-luvun, ja olutmarkkinoille kaura ehti kunnolla vuoden 2022 aikana.
– Emme olleet ihan ensimmäisiä, mutta ensimmäisten joukossa kuitenkin, kun kesäkuussa saimme ensimmäisen erän Tuorlan Kauraa myyntiin. Kyllä sen on huomannut tänä vuonna, että moni pienpanimo on ottanut jonkinlaisen kauraoluen omaan tuotantoonsa. Ehdimme hiukan ennen suurinta osaa muista, ja varmasti osin siksikin Tuorlan Kaura loppui monesta myyntipaikasta loppuun kesän aikana, sanoo Kuninkaantien Panimossa myynnistä ja markkinoinnista vastaava Antti Koski.
Siksi Tuorlan Kaura on jäämässä myös panimon vakiotuoteperheeseen.
– Kyllä se näin on, sen verran myyntimäärät ja suosio yllätti jopa meidät. Vaikka toki tiesimme, että hyvä olut on kyseessä. Oluen erikoisuus on pieni savun aromi, millä se erottuu kyllä muista, Koski miettii.
Näyttäisi siis vahvasti siltä, että paimiolais-salolais-piikkiöläis-yhteistyönä valmistettu kauraolut on vakiinnuttamassa paikkansa suomalaisessa pienpanimo-olut-maailmassa. Tulevaisuus näyttää, millaisen markkinan piapo-reseptiin nojaava kaura lopulta koko suomalaisessa oluenvalmistuksessa lähivuosina saa.
– Ehkä noin viitisen prosenttia kaikesta siitä kaurasta, mitä viljelen, menee nyt oluen valmistukseen. Onhan sitä määrää potentiaalia kasvattaa selvästi, jos kysyntää vain on, Jarno Tuominen miettii.
Mikä piapo?
- Talkkunajauhoja on kutsuttu jo vuosisatoja ainakin tietyissä osissa Varsinais-Suomea ja Kanta-Hämettä piapojauhoiksi.
- Kyse on jauhovalmisteesta, joka koostuu paahdetusta, yleensä melko karkeaksi jauhetusta viljasta.
- Viljana on joko ohra, ruis tai kaura, joissain tapauksissa myös vehnä.
- Kivisaaren Piapojauho on gluteenitonta ja kaurasta, herneistä, vedestä ja suolasta valmistettua.
Viljasadosta muodostui hyvä,
mutta saadaanko viljasta riittävä hinta?
Kahden kuivan ja heikomman satovuoden jälkeen syksyn 2022 viljasadosta näyttäisi seudulla muodostuneen vähintään tavanomainen. Näin näkee ProAgrian kasvintuotannon asiantuntija Jarmo Pirhonen, jonka vastuualueena on Salo ja sen lähikunnat.
– Jos peilaa kahteen edelliseen kuivuuden kuihduttamaan satovuoteen, voidaan sanoa, että nyt päästiin taas takaisin sellaisiin tavallisiin lukemiin. Toki tila- ja kyläkohtaiset erot ovat jälleen suuria, koska sateita tuli seudulla hyvin epätasaisesti pitkin kasvukautta, Pirhonen sanoo.
Sen sijaan pientä huolta aiheuttaa se, että viljan ostohinta on painunut viime aikoina aavistuksen niistä lukemista, joissa oltiin vielä elo–syyskuussa.
– Ohra on nyt laskenut selvästi, mutta vehnä on pitänyt vähän paremmin pintansa. Silti kun molemmissa ollaan parhaillaan alle 300 eurossa tonnilta, ei sitä oikein nykyhintatasolla voi pitää kannattavana. Kyllä sen kolmosella pitäisi alkaa, että saataisiin kasvaneet polttoaine-, apulanta- ja energiakulut katettua, Pirhonen näkee.
Silti Pirhonen uskoo, että niillä viljelijöillä, joilla on mahdollisuus odottaa viljan myymisen kanssa sydäntalveen asti, voi olla edessä vielä hyväkin tilipäivä.
– Perinteisesti viljan hinta on noussut huippuunsa aivan sydäntalvella, eikä mikään nyt ainakaan viittaa siihen, miksei niin kävisi tälläkin kertaa. Toki ymmärrän myös sen paineen, että osalla tiloista saattavat apulanta- ja polttoainelaskujen eräpäivät lähestyä, ja sitten on vain pakko tehdä ratkaisuja nopeasti.
