Suomen Riistakeskus järjestää ensi viikolla Somerolla keskustelutilaisuuden susikannan hoidosta koskien Paimion ja Somerniemen susireviirejä. Someron tilaisuus on kartoitustilaisuus reviiriyhteistyöryhmien perustamiseksi. Lisäksi tilaisuudessa tarkastellaan alueen susikannan tilaa.
Kutsuja tilaisuuteen on lähetetty esimerkiksi alueiden riistanhoitoyhdistyksille, ympäristöyhdistyksille, Kennelpiirille, kunnille, poliisille ja Metsästäjäliiton piirille eli tahoille, joita sudet alueella koskettavat.
Paimion reviiristä on puhuttu jo vajaat parisen vuotta.
– Vuosi sitten elokuun lopun ja vuodenvaihteen välillä seudulta kirjattiin 24 sellaista havaintoa, joissa liikkeellä oli kaksi sutta, ja 29 havaintoa 3-7 yksilön laumasta, kertoo Suomen riistakeskuksen Varsinais-Suomen alueen riistasuunnittelija Lasse Heimo .
Havaintoja susista tehtiin niin Paimiossa, kuin Sauvon pohjoisosissa.
Tämän vuoden alussa tammi-helmikuun aikana tehtiin susilaumasta jo 59 havaintoa. Se on siis viimeisin seurantatieto.
– DNA-näytteitä on kerätty 19 ja niiden perusteella on voitu määrittää ainakin kuusi eri yksilöä.
Tällä erää voimassa olevan susikannan hoitosuunnitelman toimenpiteillä pyritään sovittamaan yhteen yhtäältä susireviireillä asuvien ja toimivien kansalaisten tarpeet sekä toisaalta susikannan suojelun tarpeet. Keskeisenä hoitosuunnitelman muutostekijänä on tunnistettu susien sietämisen edistäminen ja sitä kautta perustan luominen suden hyväksyttävyydelle. Hoitosuunnitelman lyhyen aikavälin tavoite on pienin elinvoimainen susikanta ja pidemmän aikavälin tavoitteena on susikannan suotuisa suojelutaso.
Miten voimakkaasti sutta suojellaan?
Euroopan alueen luontodirektiivi edellyttää, että susikanta pyritään Suomessa säilyttämään suotuisalla suojelutasolla. Luonnonvarakeskuksen tuorein raportti kertoo susikannan vahvistuneen viimeisten vuosikymmenten aikana noin 10 prosentin vuosivauhtia, mutta maassa on vielä alueita, joilla susia ei ole lainkaan.
Maaliskuussa susikanta koko maassa arvioitiin noin 300 yksilöön, mikä tarkoittaa arviolta 60 reviiriä. Niissä valtaosassa on perhelauma.
Luken selvityksen mukaan susikanta on jakautunut kahteen geneettiseen kantaan, läntiseen ja itäiseen. Läntinen kanta on vahvistunut, koska ruokaa ja tilaa on ollut mutta levittäytyminen on jäänyt vähäiseksi, ja täällä susikannan geneettinen monimuotoisuus on heikkoa. Se tarkoittaa siis sukusiittoisuutta.
Kantaa parantaisi susien tasaisempi esiintyminen eri puolilla maata ja geneettinen elinvoimaisuus on yksi seikka, kun arvioidaan kannan suotuisaa suojelutasoa. Tuntemattomasta syystä susia ei juurikaan ole keskisessä osassa maata.
Luken tutkijoiden mukaan poronhoitoalueen eteläpuolinen alue sopisi kauttaaltaan lisääntyvien susiparien reviirialueeksi. Tälle alueelle voisi mahtua 150- jopa 200 susireviiriä, mikä tarkoittaa määrällisesti noin 1200 sutta.
Luke ei ota kantaa siihen mikä on susien ”oikea” määrä maassa, mutta geneettisesti terve kanta vaatisi ainakin noin 500 suden kantaa.
Maa- ja metsätalousministeriön pohdinnassa jatkossa ovatkin tulevat kannanhoidolliset toimet suhteessa direktiiviin ja nykyisiin kannanhoitosuunitelmiin, sekä tietenkin siihen keskusteluun, mitä susien ympärillä alueilla käydään. Susien kannanhoidollinen metsästyskin noussee jossain vaiheessa esiin, kuten myös susien mahdollinen siirtoistutus uusille alueille.
Tapahtumaan voi ilmoittautua vielä suoraan myös lasse.heimo@riista.fi
