Seurakuntavaalien äänestysaktiivisuus jäi koko valtakunnassa vajaaseen 13 prosenttiin. Vain näin pieni osa evankelisluterilaisen kirkon jäsenistöstä halusi olla linjaamassa sitä, millaista toimintaa seurakunnat lähivuosina järjestävät, mitä ne toiminnassaan priorisoivat ja miten kohtelevat vaikkapa samaa sukupuolta olevia pariskuntia. Se on totta, ettei kaikkea päätetä seurakunnissa, mutta seurakuntien päättäjät vaikuttavat myös siihen, millainen kirkolliskokouksen kokoonpano on: vanhoillinen tai uudistusmielinen. Ja kirkolliskokous linjaa koko kirkon toiminnan suuntaviivat.
Paimiossa seurakunta keitti ensimmäisen kerran soppaa äänestäjille tarjottavaksi. Emäntä Sisko Ranta kertoi keittäneensä soppaa 60-70 litraa, ja kun se loppui, niin jatkettiin kahvi- ja piparitarjoiluilla. Esimerkiksi Raisiossa jaettiin äänestäjille leipää ja jossain Turun seurakunnista kuulemma heijastimia.
Silti äänestysaktiivisuus laski selvästi, vaikka esimerkiksi ennakkoäänestysmahdollisuus vietiin Paimiossakin lukiolle ja kauppojen auloihin.
Kyllä se hiukan hätkähdyttää, että äänestämään pitää lahjoa ja houkutella. Tarvitaanko kohta jo sirkushuveja?
Se on erityisen huolestuttavaa, että nuoret loistivat edelleenkin aika selvästi poissaolollaan. Paimiossakin kolmestasadasta 16-18 vuotiaasta vain yhdeksän äänesti, eivätkä luvut missään päin maata kovin päätä huimaavia olleet. Se sentään on pieni valopilkku, että Paimiossa ja Sauvossa kirkkovaltuustoon pääsi läpi monta nuoremman polven edustajaa. He tarvitsivat ja saivat selvästi tuekseen itseään vanhempia äänestäjiä.
Seurakuntavaaleissa äänioikeutettuja ovat seurakuntiin kuuluvat, mutta alle puolen vuoden päästä meillä järjestetään eduskuntavaalit, joissa jokainen täysi-ikäinen on äänioikeutettu. Maailma muuttuu nyt kovaa vauhtia, ja monien mieltä jäytää yhä syvempi huoli tulevasta. Siksi toivoisi, että oikeus äänestää olisi sellainen, jota arvostetaan ja käytetään.
Mitä harvempien käsiin valta keskittyy, sen kapeammaksi voi arki käydä.
