Jos sinulla on lapsia, olet 30-50 vuoden välistä ja eroat ensimmäistä kertaa lastesi vanhemmasta, saatat tehdä samoin kuin meistä niin moni muukin.
Olet alkanut kuntoilla. Suhteen loppuvaiheissa kun ei voimia riittänyt itsestä huolehtimiseen ja mitä se nyt muutenkaan olisi hyödyttänyt. Sinkkumarkkinoille siirtyminen säikäytti ja sai katsomaan peiliin röntgenkatseella. Äkkiä lenkille, solariumiin, kosmetologille, vaatekauppaan, aivan sama mihin, kunhan kuosi päivittyy. Kukakohan ottaisi hyvän kuvan deittisivustolle? Ei siinä valossa kiitos, yläviistosta ja puolihämärässä. Lapset pitää saada mummille jumpan tai lenkin ajaksi.
Oh, deittisivusto on karkkeja täynnä. Kunnes olet kolunnut laareista suurimmat ja todennut, että samaa tasalaatua kaikkialla, kukaan ei ole sen prinssimpi tai prinsessampi kuin sinä. Ruoho ei ole yhtään sen vehreämpää. Viimeistään nyt kannattaa miettiä omia tunne- ja vuorovaikutustaitojaan, sillä siitä lopulta kuitenkin riippuu, miten onnistut seuraavalla kierroksella. Suhde omaan itseenkin olisi hyvä muodostaa, itsesi kanssa kuitenkin kaiken aikasi vietät. Mutta kaksin olisi kaunihimpi… Lapset pitäisi saada puuhaamaan jotain siksi aikaa, kun chattaat uuden deittikaverin kanssa.
Uudet elämäntavat. Poissa on se Jannu ja Jaana, joka veti suuhunsa mitä sattui. Pitää alkaa trendikkääksi. Hölkkäisinkö eräreittejä, harrastaisinko eksoottisia ruokalajeja, kamppailulajeja vai perehtyisinkö ranskalaiseen elokuvaan? Jotenkin on syytä tehdä vaikutus tai kääntää uusi sivu elämässä. Niin se murhekin unohtuu. Kunpa exä hoitaisi nuo lasten Wilmat ja muut kun ei tässä ehdi kaikkeen perehtyä.
Lupasit lapsille uuden lemmikin, etelän matkan tai ihanan kodin erotuskassa? Huomaat, ettei rahaa olekaan käytettävissä aiempaan malliin, olethan taloutesi ainoa laskun maksaja. Väännät kättä exän kanssa kuka maksaa mitäkin ja lapsi odottaa, kumpi sen toppatakin ostaa. Lapsilta ei saisi puuttua mitään, mutta kouluun täytyy laittaa Wilmaviesti, että luistimet saadaan ensi viikolla, ei tällä riidalla tähän liikuntakertaan.
Treffit, treffit, treffit… Yhtä kutkuttavaa vuosien tauon jälkeenkin, ainakin alkuun. Mitähän itsestään kertoisi? Kunhan ei kysytä exältä. Lapset voisi kysyä naapuriin yökylään siksi aikaa.
Lapset oireilevat, ei oikein jaksaisi. Kävit eroa läpi pitkään ennen päätöstä tai se tuli salamaniskuna naamaan, mutta tuota teinin angstia ja kouluikäisen uhmaa et nyt jaksaisi. Jos jäkisleiri auttaisi tai mummo pelastaisi?
Hukuttaudut työhön. Kotona olo on vaikeaa, koska kaavat on murrettu, rutiinit rikottu. Josko kummitäti hakisi lapset ja jäisit töihin vielä hetkeksi tekemään pari juttua, tutut kaavat työssä tuovat turvallisuuden tunnetta.
Niin, lapset. Jaetut, rakkaat, mutta myös yksinhuoltajan tai jaetun vanhemmuuden arkea. Omat murheensa kullakin, yksilöt omissa kasvuvaiheissaan omassa eronjälkeisessä elämässään. Helpottuneina tai ikävissään, ahdistuneina, hämmentyneinä, huolettomina, kuka mitenkin. Ne tärkeimmät. Elämältä lahjaksi saadut. ”Kuka lohduttaisi Nyytiä” on joskus paikallaan kysyä omassa perheessä, erityisesti eron jälkeen.
Eron jälkeen tapahtuu tunnetasolla paljon. Kenenkään tarina ei ole sama eikä yleistäminen onnistu, mutta nähneenä ja kokeneena sanoisin, että jarruta. Sinä järjestäydyt uudelleen ja jos sinulla on lapsia, he tekevät samoin. Ero on valtava elämänmuutos ja lapsella sen tajuaminen vie aikaa. Ihmissuhteet voivat vaihtua, mutta lapset eivät. Lapset menevät liian helposti pesuveden mukana, kun erotaan.
Iloitsen kaikista teistä, jotka onnistutte panostamaan lapsiinne eron kiemuroissa. Ei ole kuolemaksi olla se hetki yksin, minkä lapset tarvitsevat sopeutuakseen tilanteeseen. Päinvastoin. Ero on sinulle mahdollisuus tutustua itseesi, ymmärtää mitä tapahtui ja oma osuutesi siinä. Anna lapselle aika, niin hän antaa saman sinulle, kun seniorina tai muuten myöhemmin sitä kaipaat. Älä tee niin kuin täti teki. Niin kauan kuin lapsesi asuu edes osittain luonasi, anna hänelle keskittynyt huomiosi. Sitä et koskaan kadu.
Eliisa Gylén
Kirjoittaja kannustaa priorisoimaan lapset
uudenkin edessä.
