Katsoin hiljattain YLE Areenasta Senaatintorilla kesäkuussa 1993 taltioidun Leningrad Cowboysin ja Aleksandrovin kuoron, jota myös puna-armeijan kuoroksi kutsuttiin, yhteisen keikan. Monenlaista lahjakkuutta oli lavalla ja sekä yleisöllä että bändillä hyvä meininki. En tiedä miksi aloin katsoa konserttia, mutta sen aikana tuli mieleen, että tuo 80- ja 90-luvun taite taisi olla sellaista aikaa, kun maailmassa, tai ainakin Euroopassa, asiat tuntuivat menevän hetken vähän parempaan suuntaan. Konsertin aikaan Balkanilla tosin jo rähistiin Jugoslavian raunioilla.
Nostalgian puuskassani muistelin 80-luvun lopun tapahtumia, joita ei etukäteen oikein osannut odottaa tapahtuvaksi tällainen, joka oli kasvanut Suomessa, jossa Kekkonen valittiin presidentiksi kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Euroopan rajat ja etupiiritkin oli betonoitu ETYK-kokouksessa jo silloin kun minä vielä kruisailin vanhalla mopolla pitkin Littoista.
Ennen Berliinin muurin ja rautaesiripun murtumista, Baltian maiden itsenäistymistä ja muita sen ajan mullistuksia maailmani oli ollut hyvinkin vakaa ja muuttumaton. Olihan siinä ollut paljon sellaista, jota en hyväksynyt, mutta en kyllä toisaalta osannut odottaa kovinkaan suuria muutoksiakaan. Sillä mentiin mitä oli annettu.
Pala kerrallaan asiat kuitenkin alkoivat muuttua. Gorbatshovkin kävi Suomessa kertomassa, että olemme puolueeton maa. Jotenkin se kohtalaisen lupaava kehitys sitten kuitenkin onnistuttiin sössimään. Demokratia ei taida sittenkään sopia kaikille.
Nyt 30 vuotta myöhemmin Eurooppa ja koko maailma on sekaisin enemmän kuin ehkä koskaan. Muutama jästipää haalii keinoja kaihtamatta itselleen aina vaan enemmän ja enemmän valtaa ja toteuttaa jotain käsittämätöntä itsekästä henkilökohtaista visiotaan seurauksista piittaamatta. Ja osa kansasta vielä hurraa vieressä.
Voin kertoa, että pikkasen niin sanotusti harmittaa. Ja harmittaa varmaan tolkussaan olevia päättäjiäkin. Heillä olisi ollut pallomme tulevaisuuden kannalta tärkeämpääkin pohdittavaa kuin se, miten selvitä muutaman narsismiin taipuvaisen henkilön ihmeellisistä päähänpistoista.
Jari Kårlund
Kirjoittaja on sauvolainen pohdiskelija.
