Vähän olemme tienneet – paljon saaneet

0

Presidentti Sauli Niinistö vieraili tällä viikolla seuraamassa maavoimien Kontio 22 – harjoituksia. Mediassa teko keräsi kehuja, varsinkin kun hän vielä yöpyi puolijoukkueteltassa. Ylipäällikkömme herättää luottamusta ja samoin sitä tietenkin lisää esiin noussut maanpuolustustahto ja -valmius.

Samaan aikaan näemme päivä toisensa perään millaisissa oloissa ukrainalaiset elävät tuhotuissa kaupungeissa. Venäjän aloittaman sodan järjettömyyttä on sekin, että ei tätäkään sotaa käydä vain rintamilla. Kostoiskut haavoittavat ja tappavat siviilejä pitkin poikin Ukrainaa. Elinolosuhteet siellä pysäyttävät. Moni kokee kuin katsoisi kuvauksia toisesta maailmansodasta.

Silti monet tänne paenneet ukrainalaiset ovat kuitenkin jo halunneet palata kotiinsa. Niinhän aikanaan karjalaisetkin välirauhan aikaan.

Mitähän Venäjän toimista mietitään jossain Pohjois-Korean, Kiinan tai Intian johdossa? Tai monissa meille melko tuntemattomissa maissa, kuten vaikka Pakistan, Azerbaidžan. Emme voi sulkea silmiä muilta kyteviltä kriisipesäkkeiltä. Mitä pidempään tämä hyökkäyssota jatkuu, sitä enemmän esiin nousee kysymys voiko tätä katsoa sivusta ja syytää vain Ukrainalle apua ja Venäjälle pakotteita.

Kaikkeen tähän nähden meillä on täällä kaikki pääosin hyvin. Kyllä, kohonneet elinkustannukset kiristävät taloutta. Kyllä, kulutusta pitää miettiä ja säästää. On perheitä, yksinäisiä, jotka tarvitsevat apua, myös ruoka-apua.

Mutta yhteiskunta toimii ja auttaa, on tukimuotoja, avustuksia, keräyksiä. Puhdas vesi virtaa hanasta. Sähkönjakelun mahdolliset katkokset toteutuessaan kestävät todennäköisesti muutaman tunnin, jos edes sitä. Ukrainassa sähköä saadaan vuorokaudessa se tunti, korkeintaan kaksi. Vettä ja ruokaa jonotetaan kaaoksen keskellä.

Vähän olemme tienneet siitä, mitä sota on, vaikka monien isovanhemmat ovat sen ajan eläneet. Miten isosta asiasta itsenäisyydessä ja hyvinvoinnissa onkaan kyse. Millaisia tekoja ja kamppailuja itsenäistyminen aikansa ihmisiltä edellytti, ja mitä sen puolustaminen Venäjää vastaan käydyissä sodissa vaati sotilailta ja myös kotirintamalta.

Niin paljon olemme saaneet.

Itsenäisyyspäivä on vuodesta toiseen tärkeä muistutus itsenäisyyden arvosta. Vaikka hallitukset vaihtuvat ja nytkin kevään vaalit räiskähtelevät jo politiikkaan yhtä ja toista, niin itsenäisyytemme ajan olemme itse päättäneet kehityksestämme ja kulkeneet pääsääntöisesti parempaa kohti. Luotetaan tähän jatkossakin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Taina Tukia