Kaikki alkaa kaarinalaisen koulun penkiltä. Romaanin päähenkilö A tunnetaan vain etunimen alkukirjaimella. Hän on historianopettajaksi kouluttautunut pätkätyöläinen, joka voi huonosti sekä henkisesti että fyysisesti. Huonosti voi myös Turku, kaupunki, johon A on yrittänyt rakentaa elämäänsä ja jonka katuja hän juoksee öisin. Turkua tuntevalle kirjan miljöö herää helposti eloon, niin tarkasti romaani käy läpi Turun katuja, puistoja ja jokirantaa.
A kantaa sisällään vihaa, josta osan hän suuntaa entiseen luokkatoveriinsa Iraan, joka muistuttaa häntä jostain karmeasta, avuttomuudesta ja haavoittuvuudesta, jota hän yrittää yhtä aikaa paeta ja kohdata. Ira on kirjailija, lehtijuttujen mukaan lahjakas nuori nainen. He kävivät musiikkiluokkaa Kaarinassa 1990-luvulla.
Aluksi A yrittää epätoivoisesti tavoittaa Iraa, ja kun he lopulta kohtaavat, aika hidastuu. Lopulta jännite laukeaa ja tapahtunut asettuu uuteen valoon.
Kestää kauan ennen kuin päästään tapahtumien ytimeen, siihen mistä kaikki on alkanut, kouluväkivaltaan ja ala-asteen opettajan epäreiluun vallankäyttöön. Opettaja syrjii osaa lapsista eikä varsinkaan tee mitään estääkseen kouluväkivaltaa tapahtumasta. Lapset hakevat asemiaan, sulkevat aina jonkun ulkopuolelle ja satuttavat toisia henkisesti ja fyysisesti. Syy paikannetaan erilaisuuteen, se on aikuisten selitysmalli, jonka Hävitys osoittaa säälimättä vääräksi.
Rauman teksti on kauttaaltaan laadukasta luettavaa. A:n ainoita ystäviä on historianopettaja Nordin, joka lukee Turun puretut talot -kirjasarjan 14:ttä osaa ja puhuu herkullista Turun murretta, jonka kirjoittamisessa on loppuviitteiden mukaan avustanut Turkuseuran Esa Laukkanen.
Rauman onnistunut trikki on höystää kerrontaa lauseella ”A sanoi”, joka tuo kerrontaan etäisyyttä, tasapainoilua yhden ihmisen kokemuksen subjektiivisuuden ja vahvan todistuksen välillä.
A on katkera ja kertoo totuutensa siitä, millaisia kouluyhteisöt ovat ja millainen Turku on nyt. Kaarinakin saa osansa, ja valitettavasti fiktion aihe on tosielämässäkin ajankohtainen.
Teos on hengästyttävä tilitys, joka ei anna armoa Turun toriparkkiratkaisuille ja muulle kaupunkisuunnittelulle, valtaa käyttäville opettajille tai ilmastoa tuhoaville ihmisille. Turun palo tuhosi kaupungin juuret ja sen puretuissa maisemissa ”sanojen ja asioiden väliset viittaussuhteet alkoivat hajota. Puutorin vessa olikin baari, koulu ravintola, tehdas teatteri, vankila eliittiasuinalue” (s. 79).
Vaikka kaiken lävistävä katkeruus tuntuisi ylimitoitetulta, asenne on keskeinen osa kokonaisuutta. Romaanissa kouluväkivalta ja sen lapselle aiheuttama tuho asetetaan rinnakkain puretun kaupungin historian kanssa, samoin ihmisten maapallolle tekemän tuhon kanssa.
Vielä myöhemminkin, koulun jo päätyttyä, vastassa on lauma ihmisiä, joiden mielestä koskaan ei ole oikea aika puhua siitä mitä todella tapahtui ja tapahtuu. Tuhotun ja tuhoutuneen kaupungin ja tuhotun ihmisen rinnastus on kipeän osuva. Se toimii kuin tauti, tavalla, johon vain kaunokirjallisuus kykenee.
Elina Siltanen
FAKTA
- Iida Rauman teos Hävitys, Tapauskertomus palkittiin tänä vuonna kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla. Palkinnon arvo on 30 000 euroa.Voittajan valitsi piispa Mari Leppänen. Palkinnot jaettiin 30.11.2022.
Kirjan kustannusyhtiö on Siltala. Palkittu teos on 400 sivuinen.
Tämän arvioin on kirjoittanut turkulainen kriitikko Elina Siltanen osana Kritiikki näkyy!-hanketta, joka tuo kritiikin lähelle. Suomen arvostelijain liiton ja Koneen säätiön kolmevuotinen hanke tukee paikallismedioita kritiikin julkaisemisessa. Tämä arvostelu julkaistaan myös osoitteessa kritiikkinakyy.fi
Kritiikki on taiteen uutinen.
