se tästä helpottaa!” Kun viimeiset tenttini ja palautukseni yliopistolla olivat takana, tunsin vahvasti
painon kuluneesta syksystä ja oikeastaan koko vuodesta.
Vuosi 2022 oli minulle valtavan antoisa ja täynnä uutta. Samalla se kuitenkin oli raskas, ja uusi elämänvaihe ihanuudestaan huolimatta vaati voimia. Vasta kiireiden helpotettua huomasin, miten puhki olin. Olin kulkenut eräänlaisessa selviytymistilassa, jossa jonkin asian valmistuessa oli seuraava suoritettava homma jo tähtäimessä.
Tällaista oloa ei jaksa kovin kauaa, minkä vuoksi olen valtavan iloinen yliopiston pitkästä talvilomasta. Jokainen lepohetki tuli todella tarpeeseen.
On hämmästyttävää, miten uusin silmin maailmaa katselee jo parin lepopäivän jälkeen. Kaikki tuntuu selkeämmältä. Tein hyvinkin suuria päätöksiä elämäni suunnasta heti loman alussa. Loma ja väsymys herättivät kysymyksiä: mikä kuluttaa minut niin loppuun? Entä olisiko se vältettävissä? Olen tottunut siihen, että haluaisin tehdä kaiken mihin ryhdyn mahdollisimman huolellisesti. Yliopistossa se on kuitenkin alkanut tuntumaan vihdoin liian kuormittavalta. Tulin lopputulokseen, että ajankäyttöni priorisointi – rankkakin sellainen – on tarpeellista. Välipäivinä löysin itseni uuden kysymyksen ääreltä: kenelle minä teen asioita? Miksi en keskittyisi enemmän siihen, mikä on minulle merkityksellistä?
Hektisyyttä ihannoidaan: valmistu nopeammin, tee enemmän ja paremmin ja käytä päivän tunnit tehokkaasti! Kun tavoitteet ovat kohtuuttomat, johtaa se monet herkästi uupumukseen. Siksi ajattelen, että asioita tulisi tehdä itselle. Ei professoreille, sukulaisille tai muille auktoriteeteille. Näin voi löytyä keskittymistä aidosti tärkeisiin asioihin ja myös rakkaisiin ihmisiin ympärillä.
Mitä voisit tehdä, jottei ensi vuoden lopussa tarvitsisi niin paljoa huokailla vuoden olleen raskas? Toivon, että sen sijaan useampi voisi muistella tyytyväisenä mennyttä, ja jaksamista olisi myös eteenpäin katsomiseen.
Milloin viimeksi sinä esitit itsellesi otsikon kysymyksen?
Aada Sevón
Tällä hetkellä maantiedettä opiskeleva tuore kaarinalainen, joka viihtyy teatterien lavoilla.
