Kolumni: Toivon luukkuja tulevaan

0

Yhdeksänvuotias Orvokki askarteli joulukalenterin pikkusiskolleen. Tuo ajalla ja rakkaudella valmistettu kalenteri on tuonut paljon iloa joulukuun pimeisiin aamuihin sekä saajalleen että muille, ilon kun on tapana levitä myös ympärilleen.

Kalenterin luukuista on paljastunut jouluisia yllätyksiä. Moniin niistä on liittynyt mukavaa tekemistä, esimerkiksi yhteinen iltasatu, aarteenetsintä ja pieni spa-hetki. Eräänä aamuna kalenterin luukusta tupsahti minimaalisen pieni joulukalenteri PetShop-hahmoille. Tämän päivän luukusta löytyi värityskuva.

Vuoden päättyessä on tapana katsella taaksepäin kuluneeseen vuoteen. Vuoteen 2022 on sisältynyt monenlaisia myös raskaita asioita. Lähipiirissä on ollut sairautta ja kuolemaa. Maailmantilanne surettaa ja ahdistaa eikä voi olla vaikuttamatta myös meihin. Mietityttää, millaiseen maailmaan lapsemme kasvavat. Pörssisähköllä eläjää palelee.

Ajaessani pimeällä ja liukkaalla pitkää matkaa mietin, onko tämän pimeän syksyn jokaiseen päivään mahtunut edes joulukalenterin luukun verran iloa. En ole aivan varma, olenko ihan joka päivä muistanut avata sen luukun. Kun mietin, oman kalenterini luukuista on tullut kuitenkin vaikka mitä ihanaa: valmiiksi tehdyt lumityöt, liikenteelle avattu ohikulkutie, kaupassa juttusille heittäytynyt tuntematon, hyviä halkoja, mukillinen glögiä ja tätä kirjoittaessa aloitetut päättäjien keskustelut sähkön hinnan rajoittamisesta. Ehkä ennen joulua luukusta tulvehtii vielä hyasintin tuoksua ja kuuluu pakettipaperin rapinaa. Aatonaaton luukusta loistaa kynttiläpolun valo pimeyteen.

Toivon myös sinulle luukullisen iloa, mitä se sitten onkaan, tähän päivään. Muutaman luukun jälkeen koittaa toivottavasti rauhaisa joulunaika. Jos kalenteri kestäisi uuteenvuoteen asti, vuoden viimeisessä luukussa olisi toivoa. Sen jälkeen uusi vuosi tuo uudet, avaamattomat luukkunsa tullessaan.

Katariina Mikkola

Kirjoittaja kirjoitti tällä erää viimeisen

kolumninsa Kunnallislehteen.