Miksi suomalaiset vanhemmat ovat maailman uupuneimpia?

0
Monet äidit kokevat vanhemmuusvalmentaja Petra Saarirannan mukaan syyllisyyttä siitä vanhemmuuteen liittyvistä negatiivisista tunteista.

KAARINA

Perhevalmentaja Petra Saariranta tunsi riittämättömyyttä viimeksi haastattelua edeltävänä iltana. Hänen lapsensa olivat menossa nukkumaan ja jokainen halusi, että äiti peittelee ja lukee sadun samaan aikaan.

Kolmen pienen lapsen äitinä Saariranta on joutunut opettelemaan sietämään epätäydellisyyttä ja olemaan armollinen itselleen.

– Hankalimpia minulle ovat ne hetket, kun huomaan toimineeni omien arvojeni vastaisesti ja purkaneeni pahan olon tunteitani lapsiin. Tilannetta seuraa häpeä, että miksi minä heille räjähdin.

Saariranta veti marraskuun lopussa Kaarinassa vanhemmille työpajan kiireen kukistamisesta. Paikat oli varattu lähes loppuun.

Piispanristillä asuva, 34-vuotias Saariranta työskentelee erityisluokanopettajana. Vanhemmuuteen liittyvät asiat alkoivat kiinnostaa häntä omien lasten myötä, ja hän valmistui viime keväänä vanhemmuusvalmentajaksi. Saariranta tunnetaan myös Keskeneräiset äidit -podcastista, jota hän tekee yhdessä lääkäri ja onnellisuustutkija Säde Stenlundin kanssa.

Rajaa ja priorisoi


Suorituspaineet vanhemmuudessa ovat Saarirannan mukaan jatkumo suorituspaineita muutenkin ruokkivassa yhteiskunnassa.

Yhteiskunnan hyvinvointi on noussut, mutta samaan aikaan monissa lapsiperheissä voidaan todella huonosti. Saariranta viittaa kansainväliseen tutkimukseen, jonka mukaan suomalaisvanhemmat ovat maailman uupuneimpien joukossa.

– Yksilökeskeisissä kulttuureissa vanhemmat ovat uupuneempia kuin yhteisöllisissä. Suomessa on vahva itse pärjäämisen eetos, että ongelmat pitää kyetä ratkaisemaan yksin ja oman ydinperheen sisällä, hän sanoo.

Väsymyksestä tai riittämättömyyden tunteista ei välttämättä myöskään puhuta, sillä tunneasiat ovat Suomessa edelleen joissain määrin tabuja.

Saariranta ja Stenlund kysyivät viime vuonna podcastinsa kuuntelijoilta uupumuksen kokemuksista. 200 vastaajasta suurin osa kertoi kokeneensa äitinä uupumusta.

– Moni vastasi tuntevansa syyllisyyttä siitä, ettei pysty olemaan äitiydestä niin onnellinen kuin haluaisi olla. Äidit häpeävät esimerkiksi sitä, että ovat väsyneenä huutaneet tai kiroilleet lapsilleen. Puhumalla avoimesti myös kielteiseksi mielletyistä teemoista voidaan vähentää niihin liittyvää häpeää.

Saariranta kannustaa vanhempia miettimään, mitä omassa arjessa pitäisi muuttaa, jotta voisi elää sellaista perhe-elämää, josta on haaveillut. Kiire kuuluu ruuhkavuosiin, mutta kannattaa myös opetella tunnistamaan omat rajansa. Jos tunnit loppuvat aina kesken ja stressitasot ovat jatkuvasti korkealla, se heijastuu väkisinkin koko perheeseen.

– Jos vaatimuslista on loputon, pitää opetella rajaamaan ja priorisoimaan. Täytyy myös kestää se, että muut perheet tekevät erilaisia valintoja, eikä se tee sinusta yhtään huonompaa, hän neuvoo.

– Se, että pystyy sanomaan kyllä yhdelle asialle, tarkoittaa usein sitä, että joutuu sanomaan ei tosi monelle muulle asialle. Voi myös päättää, että tämän jutun aika ei ole juuri nyt, mutta palaan tähän myöhemmin. Itse päätin, ettei minulla ole tässä elämäntilanteessa aikaa perehtyä esimerkiksi paljasjalkakenkiin, vaikka haluaisin, Saariranta kertoo.

Mokaa ja pyydä anteeksi


Osittain kyse on omista valinnoista, mutta Saarirannan mielestä myös yhteiskunnan rakenteet ja normit kaipaisivat ravistelua. Samaan aikaan, kun yhteiskunta on vaurastunut, perheille tarjottava konkreettinen tuki on koko ajan vähentynyt. Hänen mukaansa tarvetta olisi varsinkin ennalta ehkäiseville palveluille, esimerkiksi matalan kynnyksen keskusteluavulle ja käytännön avulle lapsiperheisiin.

– Kaikki ongelmat eivät ole ratkaistavissa sillä, että asioista puhutaan ja organisoidaan oman perheyksikön sisällä. Olisi hyvä, ettei tilanteiden tarvitsisi aina kärjistyä siihen pisteeseen, että vanhemmat uupuvat. Haluaisin tuoda esiin sitä, miten paljon vanhemmat tarvitsevat erilaista tukea ympärilleen ja yhteiskunnallista arvostusta.

Työpajoissaan Saariranta opettaa vanhemmille itsemyötätuntoa. Jokainen vanhempi tekee virheitä, mutta niitä voi myös korjata.

– Itse pyydän lapsiltani jatkuvasti anteeksi. Lapset kyllä ymmärtävät, kun heille selittää. Esikoiseni huomauttaa minulle välillä, että äiti sä taisit mennä punaiselle alueelle ja voisit nyt kokeilla vetskarihengitystä.

Millainen vanhempi on sitten hyvä vanhempi? Saarirannan mielestä kysymys on huono. Tärkeämpää olisi kysyä, mitä asioita pitää vanhempana tärkeänä ja toisaalta millaista apua muilta kaipaisi.

– Vanhemmuuteen kohdistuu nykyään ihan hirveästi paineita ja odotuksia, vaikka lapsille riittää, että perusasiat ovat kunnossa. Lapsi saa ruokaa, unta ja huolenpitoa ja joku muistaa kysyä, mitä kuuluu.