Meillä monilla on omat hyvät ja huonot vuodenaikamme. Useat oirehtivat keväällä päivän pitenemistä, toiset kuumia kesäilmoja yöttömine öineen. Osalta talven kylmyys ja pimeys vievät vähäisetkin voimavarat.
Itselläni, kuten myös muutamalla tutullani syksy on se henkisesti raskain aika. Ehkä se johtuu päivän lyhenemisestä, ehkä auringon katoamisesta. En tiedä. Mutta syksyisin haluaisin vain olla, tekemättä tai suorittamatta mitään. Traagisinta on, että joudun juuri syksyisin suorittamaan enemmän asioita. Kokousmuistioita, inventaario ja muitakin vuodenaikaan sidottuja toimia, joita en voi ohittaa, vaikka en millään jaksaisi. Onnekseni olen rutinoitunut ja mikä tärkeintä, oppinut tuntemaan itseni.
Mikä neuvoksi? Olo on kuin jyrän alle jäänyt. Mieli maassa ja fyysinen puoli reistaa. Jollei nyt ihan flunssan tasolle, niin usein voimattomuuteen asti jäytävänä paineena.
Itse olen oppinut olemaan itselleni armollinen. Jätän isommat ylimääräiset työt pois. Täyteen ahdettu kalenterin sivu kokee punakynän sivalluksen. Hyväksyn, etten jaksa, enkä haluakaan jaksaa kaikkea sitä vaatimusten määrää, mitä ympäristö vaatii.
Tämän lisäksi itselleni rentouttavimmat asiat ovat yksinäiset reissut saaristoon ja hyvä live-musiikki. Mikä olisi sen ihanampaa kuin saariston kiireetön rauha. Meren pauhu ja tuulen tuiverrus. Tai hyvä konsertti ja korvia hivelevä musiikki.
Meillä kaikilla on joitain asioita, joilla saamme voimavarojamme palautettua. On tärkeää oppia tuntemaan itselleen sopivat keinot. Aamu-uinnit, kuntosalit tai vaikkapa lämmin kuppi kaakaota sohvan nurkassa. Mikä kenellekin sopii parhaiten.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille iloista joulun odotusta sekä rentouttavaa joulukuuta.
Petri Laine
