Tälle vuosituhannelle tultaessa kirkon hyödyllisyys ja tarpeellisuus on kyseenalaistettu. Mihin kirkkoa enää tarvitaan? Kirkosta eroaminen on lisääntynyt. Moderni ihminen ajattelee pärjäävänsä ilman Jumalaa. Hyvinvointivaltio näyttää ottaneen Jumalan paikan kansan viimeisenä turvana.
Kuitenkin kestävyysvaje, valtion velkaantuminen, inflaatio ja Ukrainan sota muistuttavat meitä valtion rajoista. Valtio ei voi meitä kaikissa tilanteissa auttaa, ei varsinkaan kuoleman edessä.
Elämässä on vieläkin Jumalan mentävä aukko, jonka vain Jumala voi täyttää. Länsimainen ihminen ei ole samassa määrin tottunut elämän vastoinkäymisiin kuin kehitysmaiden ihmiset. Kehitysmaissa jumalauskolla on luonnollisesti enemmän käyttöä. Kuitenkin kaikkialla ihmisen elämä on epävarmaa. Länsimainen ihminenkin joutuu kestämään elämän vaikeuksia.
Vaikka demokratia on tavoiteltava asia, yksinvaltiuskin voi toimia erityisesti silloin, jos on hyvä hallitsija, joka uskoo Jumalaan. Usko Jumalaan hillitsee vallanpitäjien ja diktaattorien vallankäyttöä. Jos hallitsija tietää joutuvansa vastaamaan rikoksistaan kuoleman jälkeen Jumalan edessä, hän ei uskalla aloittaa hyökkäyssotia, määrätä kansanmurhaa tai kiduttaa toisinajattelijoita. Vastuu teoistaan Jumalalle hillitsee enemmän valtaapitäviä kuin kansanväliset tuomioistuimet, joihin vain vähäinen joukko diktaattoreja päätyy.
Joulun sanoma on, että meille on syntynyt hyvä Vapahtaja eli vapauttajakuningas ja hallitsija, johon voimme laittaa turvamme. Hän pitää meistä viimekädessä huolen, vaikka kaikki hyvä elämässä tuntuisi uhatulta. Tervetuloa joulukirkkoihin.
Kirkon sanomalla on vielä käyttöä.
Antti Ijäs
Kirjoittaja on Piikkiön seurakunnan
vt. kirkkoherra.
