Moni miettii myös kinkunpaistoa tässä kaiken päälle pursuavan sähköhuolen keskellä: miten se pitäisi ajoittaa ja riittääkö uuniin varmasti sähköä. Pahoin pelkään, että moni suunnittelee jälleen paistavansa kinkun aatonaattona tai aaton vastaisena yönä, koska se on osa jouluperinteitä. Kannattaisiko aikataulua aikaistaa?
Omia tapoja ja kulutustottumuksia on hyvä miettiä niin arkena kuin pyhinäkin.
Kun joulun ruokapöydissä on totuttu siihen, että on ”kystä kyllä”, niin väkisinkin se tarkoittaa myös suuria määriä syömättä jäävää ruokaa. Järkevää olisi miettiä tarjoilut etukäteen niin tarkasti, että hävikkiä syntyisi mahdollisimman vähän, tai ei juuri lainkaan.
Tänä vuonna joulu on oikeastaan vain reilun viikonlopun mittainen. Jos joulupöytää ei kateta samassa taloudessa kahteen kertaan kolme päivää peräkkäin, ehkä hankintojen mittakaavaa kannattaa miettiä huolella.
Hanki syötäviä syöjien ja aterioiden mukaan. Jos ruokaseurue on pieni, ja tarjottavaa paljon, ei jokaista ruokalajia pidä valmistaa niin suurta määrää, kuin se olisi ainoa tarjottava. Vähempikin riittää, kun tarjolla on monenlaista sorttimenttia.
Joulu on ruokajuhla, jossa kannattaa kuulostella sitä, mikä saman pöydän ääressä ruokaileville oikeasti maistuu. Ei kannata listata tarjolle porkkana,- maksa-, lanttu- ja bataattilootia, jos ne eivät tee kauppaansa. Kaikki eivät ole rosolli-ihmisiä: toisten rosollista puuttuu silli ja toisten suolakurkku…
Jos sinulla on paljon tarjottavaa, niin vielä ehdit kutsua joulupöytään vieraita tai lahjoittaa ylimääräiset jaettavaksi heille, joilla ei niin paljon ole.
