Suomen tasavalta viettää kohta sadattaviidettä itsenäisyyspäiväänsä. Tie Ruotsin osasta itsenäiseksi tasavallaksi on ollut varsin monivaiheinen.
Suomen ero Ruotsista sinetöitiin vuosina 1808-1809 käydyn Suomen sodan päättäneessä Haminan rauhassa. Suomen alue liitettiin nykyisen länsirajan linjan mukaisesti Venäjän valtakunnan yhteyteen. Porvoon valtiopäivillä 1809 Suomi korotettiin kansakunnaksi kansakuntien joukkoon ja Venäjän kei- sari lupasi pitää Suomessa voimassa Ruotsin vallan aikaiset perustuslait, suomalaisten uskonnon ja säätyjen erioikeudet.
Valtiopäivien suostumuksella perustettiin hallitustoimia hoitava keisarillinen senaatti, jonka puheenjohtajana oli keisaria edustava kenraalikuvernööri. Huhtikuussa 1860 keisari Aleksanteri II antoi armollisen julistuksen, jonka mukaan Suomen suuriruhtinaskunta sai mainittuna vuotena oman rahan, markan ja pennin. Seuraavat valtiopäivät kokoontuivatkin vasta 1863. Maan asioita hoitivat Helsingissä, senaatintalossa kokoontunut senaatti ja sen alaiset virkamiehet.
Kesällä 1863 keisari Aleksanteri II allekirjoitti Parolassa kieliasetuksen, jolla suomen kieli tuli viralliseksi kieleksi Suomen virastoissa ja laitoksissa. Samana vuonna Helsinkiin koolle kutsuttujen valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen saarna silloisessa Nikolainkirkossa oli pidettävä suomen kielellä.
Suomen autonominen asema alkoi horjua, kun 1899 annettiin Helmikuun manifesti, joka tähtäsi Suomen perustuslakien kumoamiseen. Suomen kansallinen sotaväki lakkautettiin, suomalaisia kutsuttiin Venäjän armeijaan. Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikoville oli omasta pyynnöstään myönnetty 29.4.1903 diktaattorin valtuudet Suomen venäläistämiseksi ja erityisaseman lakkauttamiseksi. Alkoivat mm. karkotukset, ja vangitsemiset. Ensimmäinen sortokausi päättyi Bobrikovin murhaan 1904 ja vuoden 1905 suurlakkoon.
Toisen sortokauden, vuosien 1908-1917 välisenä aikana Venäjä pyrki merkittävästi kaventamaan Suomen autonomiaa. Vuonna 1910 annettu laki riisti Suomen senaatilta ja eduskunnalta lähes kaiken päätäntävallan. 1912 annettu yhdenvertaisuuslaki mahdollisti venäläisten nimittämisen Suomen korkeisiin virkoihin. Toisen sortokauden loppuvaiheessa syntyi sotilaalliseen vastarintaan valmistautunut jääkäriliike. Ensimmäinen maailmansota esti suureksi venäläistämisohjelmaksi nimetyn ohjelman toteuttamisen. Toinen sortokausi päättyi Pietarissa 1917 maaliskuun vallankumoukseen, jonka jälkeen Venäjän vallanpitäjät palauttivat Suomen autonomian vuotta 1899 edeltäneessä laajuudessaan.
Bolshevikkien valtaannousu Pietarissa 7.11.1917 muutti maailmanhistorian kulkua. Itsenäistymismahdollisuuden käsittely alkoi Suomessa jo keväällä 1917. Bolshevikkien noustua valtaan itsenäisyysjulistus hyväksyttiin Suomen eduskunnassa 6.12.1917 ja tätä päivää pidetään Suomen itsenäisyyspäivänä.
Neuvosto-Venäjän bolshevikkijohtaja Vladimir Leninin tunnustettua Suomen itsenäisyyden 31.12.1917, muutkin maat tunnustivat Suomen itsenäisyyden 1918-1919. Valtiomuodoksi vahvistettiin lopullisesti tasavalta 17.7.1919.
Arimo Lähdeniitty
