Tänään aatonaattona Natalie Trokhymchuk lentää Puolaan ja kipuaa sitten bussiin, joka matkaa Ukrainaan. Sauvossa maaliskuusta lähtien asunut Natalie pyrkii jouluksi kotiin Ovruchin kaupunkiin puolison, vanhempien, veljen ja muiden sukulaisten ja siellä asuvien ystävien luo.
Hän on silminnähden onnellinen kertoessaan tästä. Koti-ikävä kimmeltää silmissä kun lähtö lähenee. Kotikaupunki on vain parinkymmenen kilometrin päässä Valko-Venäjän rajasta, matkaa Kiovaan on reilut 150 kilometriä. Yhteydet kotiin ovat toki pelanneet, mutta olot siellä selviävät tarkemmin vasta paikanpäällä. Kotoa Ovruchista hän pakeni pian pommitusten jälkeen naapureiden matkassa Puolaan, ja tuli Heli ja Erno Mikkolan järjestämällä kyydillä Sauvoon 11. maaliskuuta.
Natalien nimi on pulpahdellut Sauvossa esiin monissa yhteyksissä, Kuntsarin sivuillakin hän on näkynyt jo useamman kerran. Se on ymmärrettävää, koska hän puhuu sujuvasti englantia ja pystyy auttamaan muita ukrainalaisia kommunikoinnissa monin tavoin. Hän on tulkannut jalkapalloilevia lapsia, auttanut koululaisia ja toiminut tulkkina lukuisissa tilanteissa, kuten viimeksi esimerkiksi Sauvossa parina viikonloppuna järjestetyissä pop up-myyjäisissä.
Niissä myytiin perinteisiä ukrainalaisia leivonnaisia, borsch-keittoa lounastajille ja sitten monenlaisia kädentöitä. Parina viikonloppuna järjestetty myyjäistapahtuma pidettiin sauvolaisille tutussa keskustan funkkistalossa, jossa tällä erää asuu 17 ukrainalaista. Enimmillään heitä oli 25, mutta osa on palannut Ukrainaan jo aiemmin.
Natalien mukaan muutamat muutkin pyrkivät pääsemään nyt kotiin jouluksi, osa taas lähtee jonnekin muualle Suomeen, missä heillä on sukulaisia tai ystäviä.
Natalien hentoinen olemus kertoo, että hän on pitänyt itsensä ilmeisen kiireisenä.
Jutunteon hetkelläkin moni käy häneltä tarkistamassa jotain, tai pyytämässä tulkkausta.
– Ystävällisyys täällä on ollut niin suurta. Kun ajattelen, ettei kukaan voi enää enempää tehdä tai olla ystävällisempi, niin odotukset silti ylittyy.
Suomalaisia ja varsinaissuomalaisia pidetään jähmeinä, mutta Natalia sanoo toisin: kontaktia ei ehkä ole aina helppo ottaa, mutta kun kynnys ylittyy, ihmiset lämpiävät.
– Mistä olet, missä sukulaiset ovat, miten menee, tarvitsetko jotain…
Monet haluavat auttaa. Kyynel nousee silmäkulmaan kun Natalie kertoo ukrainalaislapsesta, jolle järjestyi Karunan suunnalla jopa piano käyttöön.
– Vaatetta ja taloustavaraa on varmasti helpompi järjestää, mutta että piano!
Ukrainalaiset viettävät joulua sodan varjossa ja muuttuvassa ajassa. Joulu ja pääsiäinen ovat heille olleet perinteisesti todella tärkeitä juhla-aikoja, joiden ympärille sijoittuu myös paljon lomapäiviä. Ortodoksisen kirkon perinteet näkyvät ja ovat vaikuttaneet juhlapyhiin, mutta nyt tilanne on muuttumassa.
Länsimaisen tavan mukaisesta joulunvietosta puhuttiin jo Venäjän hyökättyä Krimin alueelle, ja nyt sodan keskellä joulun muutos on ollut yhä voimakkaammin esillä.
– Emme halua enää mitään samanlaista kuin Venäjällä. Se on ollut myös maan johdon viesti, sanoo Natalie.
Tiettävästi Ukrainan ortodoksinen kirkko on antanut luvan juhlia joulua myös 25. joulukuuta seurakunnissa, joissa se on mahdollista. Jotkut ovat tehneet niin jo ennen sotaakin.
Aiemmin joulu tuli Ukrainaan ortodoksisen perinteen mukaisesti vasta tammikuussa eli jouluaatto oli 6.1., mikä länsimaissa on loppiainen. Silloin liikkeellä on ollut joko valkoisiin pukeutunut tai värikäs talviukko tai pakkasukko, joka tuo lahjoja.
Jouluaattona ja joululoman aikana ukrainalaiset laulavat paljon joululauluja ja ylistävät Jumalan Pojan syntymää. Monet kiertävät pitämässä naapurustossa lauluesityksiä, joista Natalie kertoo nimellä vertep. Upeisiin asuihin pukeutuneet laulajat kulkevat paikasta toiseen ja heille annetaan palkkioksi herkkuja tai rahaa. Kyse on eräänlaisista joulukuvaelmista.
Tämän talvisen kuukauden juhlinta on kaiken kaikkiaan hyvin yhteisöllistä.
– Lasten kannalta jouluaika alkaa 19.12., jolloin on Pyhän Niklaksen päivä. Tämä vastaa vähän joulupukkia, joka tuo lapsille lahjoja, ja usein paljon suklaata. Ja jouluaika päättyy oikeastaan vasta kuukauden päästä 19.1. Silloin papit siunaavat pyhän veden, jota voidaan pirskotella kotiin, säästää tai juoda tulevan siunaukseksi.
Joulun koristelut koteihin on tehty aiemmin täkäläisen uuden vuoden aikaan, mutta nyt sekin on muuttumassa. Joulua voidaan nyt viettää vaikka sekä 24.-25.12. ja myös tuolloin 6.-7.1.
Uusi vuosi on Ukrainassa aina suuri juhla ja sitä on vietetty viikko joulun jälkeen 13.1. Sitä ei juhlita vain perheen parissa, vaan mukana on ystäviä ja sukulaisia. On ollut julkisia tapahtumia ja ohjelmaa.
– Uuden vuoden juhla alkaa ennen kahtatoista illalla, syödään, pelataan ja lauletaan, ja aina valvotaan läpi yön, kertoo Natalie.
Jouluajan ruuissa on isossa maassa tietenkin alueittaisia eroja, mutta Natalia nostaa esiin kolme erilaista, ja heillä tyypillistä ruokaa. Ensimmäinen on eräänlainen viljaruoka, joka kootaan vehnänjyvien ympärille ja sen nimi on Kutia. Tätä ”joulupuuroa” maustetaan unikonsiemenillä, sokerilla tai hunajalla, rusinoilla, pähkinöillä ja kuivilla hedelmillä. Resepti vaihtelee paljon, mutta sitä tehdään joka puolella Ukrainaa.
Sen lisäksi joulun ruokapöytään kuuluu kaksi hyvin perinteistä salaattia: toinen on perunasalaatti, jossa on porkkanaa, herneitä, kurkkua, munaa, persiljaa. Toinen punajuurisalaatti. Ylipäätään joulun ruuissa lihan osuus on ainakin aaton pöydässä vielä vähäinen ja kasvaa sitten pyhien edetessä. Pöytiin katetaan lammasta, sikaa, kanaa ja paljon erilaisia salaatteja. Ja leivonta on myös isossa roolissa, eli lopuksi aina herkutellaan makeilla leivonnaisilla.
Natalien joulutoiveet ovat selvät.
– Kunpa saisimme olla tulevaisuudessa yhdessä koko perhe. Ja että rauha olisi kaikkialla. Jotenkin ajattelen, että hyvääkin on edessä ja asiat järjestyy. Me ukrainalaiset tulemme takaisin entistä voimakkaampina.
Natalie aikoo palata joulun jälkeen takaisin Sauvoon 10.1.
