Pääkirjoitus: Vaalijuna jyskyttää

0

Turun tunnin juna -hankkeen mielekkyys kyseenalaistettiin tällä viikolla. Siitäkin huolimatta, että Turun ja Helsingin välisellä kaksoisraide- ja luotijunahankkeella on tähän saakka ollut valtakunnallisestikin varsin laaja kannatus

Mistä mahtaa kiikastaa? Onhan hanke todettu tärkeäksi jopa Euroopan Unionin mittapuulla.

Jarrukahvaan tarttui muun muassa varsinaissuomalainen valtionvarainministeri Annika Saarikko (kesk.).

Lähes kaikki muut varteenotettavat varsinaissuomalaiset poliitikot ovat kuitenkin sitä mieltä, että lisää halkoja onkapannun alle. Tyhjä, masentava vesiperä on puistattava vaihtoehto.

”Ajetahan poijat kyyrillä, kyllä valtio kyyrin maksaa”, laulettiin ennen vanhaan. Silloin ei kylläkään viitattu Tunnin junaan, vaan vankeinhoidon kuljetuksiin.

Eikä valtionhallintokaan ollut tuohon aikaan kirskuva, ruosteinen tuuliviiri. Edes vaalien alla.

Nyt vaikuttaa siltä, että valtion tallissa halutaan pitää sinnikkäästi vain sellaisia rautahevosia, jotka muualla läntisessä Euroopassa ovat jo museotavaraa.

Keuruun Haapamäellä taitaa olla vieläkin 50-60 Ukko-Pekkaa odottamassa käskyä tosi toimiin. Ainakin vielä pari vuotta sitten pitkä, musta höyryveturikolonna näkyi taajamajunan ikkunasta, kun köröttelin Orivedeltä Seinäjoelle.

Wink-wink Annika Saarikko ja muut.

Tunnin junaa on hehkutettu vuosien kuluessa niin paljon, että moni mietti keskiviikkona onko meille valehdeltu 10 vuotta. Tai että valehdellaanko meille juuri nyt.

Anteeksi. Ei siis suinkaan valehdella, vaan kerrotaan muunneltua totuutta.

Politiikka on sievistelyn taidetta.

Mutta se on myös roisia pelaamista. Varsinkin vaalien alla. Toisinaan poliitikot punovat niin ovelia verkkoja, että sotkeutuvat niihin itsekin.

Näkyvän pinnan alla puolueet ja poliitikot laukovat monenlaisia torpedoja. Mutta eivät ne aina osu maaliin. Paukkujen määrä on rajallinen, ja monet niistä ovat jo valmiiksi suutareita.

Suomen – eikä edes Varsinais-Suomen – hyvinvointi ei tyssää siihen, jos Turun tunnin juna ei toteudu. Aikoinaan Lättähattu-junillakin pääsi ihan hyvin perille. Ennemmin tai myöhemmin. Vaikka ei niillä mielellään yli 150 kilometrin työmatkoja jyskytellyt.

Ja onhan Helsingin suuntaan rakennettu valtion varoin kallis moottoritie. Eiköhän osteta 80 000 euron ilmastoystävälliset Polestarit ja kaahata niillä räntäkelissä tuhatta ja sataa Helsinkiin töihin. Taistelemaan verisesti keskikaupungin parkkipaikoista.

Modernilla luotijunalla matkustaminen on kuulemma ”väsynyttä” ja vanhanaikaista.

Perttu Hemminki