Olga Hellström muistaa edelleen erään syksyisen yön vuodelta 2015, jolloin hän makasi Tyksin päivystyksessä vesiletku suussaan. Käynnissä oli ties kuinka mones vatsahuuhtelu, joka oli seurausta huumeiden yliannostuksesta ja itsemurhayrityksestä.
Päivystyksessä oli vuorossa kaksi hoitajaa, joilla oli kädet töitä täynnä Hellströmin ja hänen samasta syystä vatsahuuhteluun päätyneen kaverinsa pelastamiseksi. Ja samaan aikaan teho-osastolle tuotiin vaikeasti tieliikenneonnettomuudessa vammautunutta ihmistä.
– Hoitajat juttelivat siinä keskenään, että tällaisten surkimusten takia joudumme nyt hoitamaan vajain voimin tätä onnettomuudessa vammautunutta. Että olisivatpa vain kuolleet sinne huumeloukkuunsa, Hellström muistelee hoitajien sanoneen.
Sillä hetkellä hänen päässään nytkähti jotain. Takana oli lähes 20 vuotta katkonaista huume-elämää, mutta nyt siihen olisi aika pistää stoppi. Siinä vaiheessa, kun jo sairaanhoitohenkilöstökin toivoi hänen kuolemaansa.
– Se oli aika herättävä kokemus. Sen jälkeen olen kerran retkahtanut vuonna 2018, mutta se kesti vain pari viikkoa. Elämä on saanut aivan uuden merkityksen, hän kertoo.
Hyvästä oppilaasta narkkariksi
Hellström puhui sekä Paimion että Sauvon yläkoulujen yhdeksänsien luokkien oppilaille joulun alla. Hän kertoi karun tarinansa siitä, miten koulussa hyvin menestynyt tyttö ajautui lukion jälkeen kertaheitolla huumemaailmaan eikä lukusista yrityksistä huolimatta tahtonut päästä sieltä mitenkään pois.
Sauvon yläkoulussa ihmetystä ja yllätyksen aiheutti se, miten kertalaakista Hellström ajautui huumeidenkäyttäjäksi.
– Olin koulukiusattu ja se aiheutti ahdistuneisuutta, mutta kävin silti lukion ihan hyvin arvosanoin ja valmistuin kolmen L:n ylioppilaana 90-luvun puolivälissä Turussa. Sitten saimme kaverini kanssa töitä Salosta, ja päätimme hankkia yhteisen asunnon sieltä. Kaveri kysyi, hankimmeko hiukan kannabista tupareihin, enkä osannut kieltäytyä. Lopulta bileisiin tuli kannabiksen lisäksi myös ekstaasia, ja siitähän se lähti heti, Hellström kertaa.
Raskas työ – Raskaat huvit
Pian Hellström huomasi olevansa raskaana, ja pari vuotta myöhemmin, reilu parikymppisenä nuorena, hän oli jo kahden lapsen äiti. Ensimmäiset vuodet äitinä olivat raittiita, mutta kun Hellström erosi silloisesta miehestään, alkoi elämä lipsua jälleen yhä enemmän ja enemmän huumeiden satunnaiskäytöstä vakituisempaan käyttöön.
– Kai sitä itselleen vuorotyötä tekevänä perusteli siten, että raskas työ vaatii myös raskaat huvit. Alkuun kyse oli piristeistä, jotta jaksoi vielä töiden jälkeen bilettää mahdollisimman paljon. Pian huumeet kuitenkin kovenivat ja käyttö lisääntyi, Hellström miettii.
Hän ajoi siihen samaan itsepetoksen miinaan kuin moni alkoholia tai huumeita käyttävä ajaa:
– Suurin huijaus itselleen on se, että käyttää työntekoa mittarina. Jos hoitaa työt, ei ole ongelmaa. Sehän ei kerro yhtään mitään. Moni alkoholisti ja narkkari pystyy hoitamaan työnsä yllättävän pitkään, vaikka ongelma olisi ollut läsnä jo vuosia, Hellström muistuttaa.
Hän lisää, että viimeistään siinä vaiheessa olisi syytä huolestua, jos lähipiiri alkaa kyseenalaistaa huumausaineiden käyttöä.
– Kyllä sieltä lähipiiristä tulee se objektiivisin näkemys. Itseään on niin helppo huijata. Sanoisin, että jonkinlaisten hälytyskellojen pitäisi soida, jos toistuvasti tuttavat, perhe tai sukulaiset kommentoivat huumausaineiden tai alkoholin käyttöäsi.
Useita itsemurhayrityksiä
Syvimmässä kuopassa Hellström sanoo olleensa 2000-luvun alkuvuosina. Tuolloin hän yritti itsemurhaa useita kertoja siinä kuitenkaan onnistumatta.
– Molemmat lapset oli otettu jo pois minulta, enkä kokenut, että elämällä on enää mitään merkitystä. Sitten pääsin korvaushoitoon ja olinkin kuutisen vuotta raittiina, kunnes kaikki lähti taas “yksistä vedoista”. Sitten käytinkin kuusi vuotta putkeen päivittäin.
Ja sen putken päätteeksi Hellström havahtui maatessaan Tyksin päivystyksessä vuonna 2015 jälleen yhden itsemurhayrityksen jälkeen.
Toivuttuaan hän hakeutui mukaan AA-ryhmään, ja pääsi vertaistuen kautta jälleen irti huumeista.
– En oikein uskonut ennakkoon, että siellä voisi olla mitään minulle. Nopeasti kuitenkin huomasin, että vaikka muut olivatkin alkoholisteja, oli tarinoissa paljon yhtäläisyyksiä. Sitä kautta pääsin taas parempaan elämään kiinni ja sain vielä yhden lapsenkin, jonka kanssa elämme nyt tavallista perhearkea.
– Totta kai se harmittaa, että elämästä niin iso osa meni hukkaan huumeiden takia, mutta toisaalta olen myös miettinyt sitä niin, että paras mitä voin tehdä nyt on koittaa ehkäistä muita joutumasta samalle uralle, Hellström miettii.
Ja siksi hän on kiertänyt Paimion kaupungin palkkaamana kokemusasiantuntijana puhumassa niin Paimiossa kuin Sauvossakin nuorille ja kertomassa oman tarinansa.
“Oli kyllä kiinnostavaa”
Sauvon yläkoulun yhdeksännen luokan oppilaat seurasivat tarkkaavaisina, kun kokemusasiantuntija Olga Hellström kertoi omasta huumeidensävyttämästä elämästään. Eturivissä Hellströmin tarinaa kuuntelivat myös Jemina Niemelä , Helmi Reponen ja Helmi Ahtola .
– Oli kyllä kiinnostavaa. Sai ihan uutta tietoa, minkälaista huumeidenkäyttö on nimenomaan sellaisen silmin, joka niitä on käyttänyt, he tuumivat.
Nuoret tuumivat, että heidän ikäluokassaan osa käyttää tupakkaa ja alkoholia, mutta muiden huumaavien aineiden käyttö on todella harvinaista.
– Sosiaalisissa tilanteissa ja illanvietoissa, vapaa-ajalla yleensäkin. Mutta ei ainakaan meidän tietääksemme kovin moni. Nuuskaa voi joku silloin tällöin, mutta sekin on aika harvinaista, nuoret miettivät.
