Kymmenviikkoinen Netta katselee yläpuolella roikkuvaa mobilea ja koettaa välillä jo jokeltaa sille. Hän makoilee hoitopöydällä yllään vain vaippa ja pehmeä peite.
Helena Mikkonen hieroo pehmeästi Netan jalkapohjia. Vauva on rento ja rauhallinen, ja äiti Shira Lönn sanoo, että tyttö on yleensäkin hyvin tyytyväinen oloonsa. Nukkuukin jopa yli 7 tunnin yöunia.
Netta on ensimmäistä kertaa vauvahieronnassa. Helena Mikkonen kouluttautui korona-aikana antamaan vauvojen vyöhyketerapeuttista hierontaa ja imetysohjausta, ja tarjoaa niitä palveluja yksityisesti nyt Minimii- yrittäjänä perheille ja vauvoille, joiden ikähaitari on kahdesta viikosta noin vuoteen.
Vyöhyketerapiahieronta on varmasti monille tuttua, ja se toimii vauvoilla periaatteessa ihan samalla tavoin kuin aikuisilla: rentouttaa ja poistaa kireyksiä, helpottaa vatsan toimintaa, rauhoittaa.
Vauvojen vyöhyketerapiasta voi siis löytyä apu vatsavaivoihin, koliikkiin, levottomuuteen, rauhattomaan uneen, pulautteluun, ummetukseen. Jalkapohjat ja korvalehdet, mutta myös koko keho ovat käsittelyssä myös vauvoilla, mutta erityisesti niskan alue on se kohde, johon Helena kiinnittää huomiota.
– Niskasta lähtee sellainen vagushermo, joka menee läpi kehon.
Vauvan asennot kertovat ammattilaiselle paljon jo siinä vaiheessa kun vauva makoilee hoitopöydällä. Jos kädet ja jalat ovat herkästi kippurassa ja kädet lähellä vartaloa, se kertoo kehon kireydestä.
Hieronnassa lähdetään aina ensin liikkeelle jalkapohjista.
– Tavallaan jo siksikin, etten ”hyökkää” heti liiaksi iholle, Helena naurahtaa.
Vauvakin voi olla ”jumissa”
Samalla kun Helena työskentelee Netan kanssa, hän kertoo, että raskaus ja synnytys jättävät jälkensä myös vauvaan. Jos synnytys on nopea, vauva voi kohdata maailman hiukan liian äkkiä. Toisaalta pitkä ponnistusvaihe voi jättää vauvan kehoon kireyttä.
Myös vatsavaivat ja koliikki ovat alkukuukausien yleinen mysteerivaiva, johon vyöhyketerapian on tutkitusti nähty tuovan apua.
Joskus vauva on itkuinen ja se huolestuttaa vanhempia. Silti muut läheiset voivat normalisoida itkua tai se ei nouse neuvolakäynnin kiireessä esille. Silloinkin Helena voi löytää ratkaisun tai helpotuksen vauvan ja perheen tilanteeseen.
Ensimmäisellä käynnillä Helena jututtaa ja tarkkailee äitiä ja lasta. Mitä pienempi vauva on, sitä selvemmin näkyy, että äidin ja vauvan hermostot ovat ikäänkuin edelleen yhteydessä.
Imetysasento voi paljastaa, että vauva on mieluiten toisella rinnalla, aina toiseen suuntaan pää kallellaan.
– Toisinaan näkee heti, että vauvalla on taipumus pitää päätään jossain asennossa, eli hän ikäänkuin välttää toista puolta, hän kuvailee.
Kyse voi olla synnytyksen jälkeen vauvan kehoon jääneestä kireydestä, joka saattaa vaikuttaa esimerkiksi konttaamiseen ja sitten myöhemmin puheenkehitykseen. Konttaaminen kun opettaa aivoille vuorotahtisuuden mikä helpottaa puheen kehitystä.
Helena sanookin, että jos konttaminen ei suju ja lapsi nouseekin sitten seuraavaksi kävelemään, puheen kehityksessä se voi näkyä siten, että tietyt kirjaimet tuottavat ongelmia.
Keholle ääriviivat
Vauvalle annetaan vyöhyketerapiahoitoa maksimissaan puoli tuntia kerralla. Lopetellessa Helena käy läpi Netan kehon ääriviivoja, koska se vahvistaa vauvan omaakin hahmotusta.
Hän kertoo, että tarvittaessa hoitotilanteita tauotetaan sen mukaan, jos pienelle tulee itku, nälkä tai vaikka vaippa kaipaa vaihtoa. Työskennellessään Helena voi tarvittaessa pitää vauvaa itsekin sylissään tai niin, että vauva on äidin sylissä.
Ensimmäinen käynti on aina arvoituksellinen. Jos apua haetaan johonkin tiettyyn hankaluuteen, Helena suosittelee, että käyntikertoja on kolmesta viiteen.
– Ja vauvan pitää olla terve eikä edes toipilas. Ihan heti rokotuksen jälkeenkään ei kannata tulla vyöhyketerapiaan, sillä vauvat ovat niin herkkiä.
Yleisimmin vyöhyketerapiaan tulevat vauvat ovat 3-4 kuukauden ikäisiä.
