On jo lupa kertoa, että Sauvon Elävän Kulttuurin Seuran SELKU:n ensi kesän näytelmä on Aleksis Kiven Nummisuutarit . Sen ohjaa Hannele Moilanen .
Mutta palataan siihen parin viikon kuluttua.
Tulevan kesän näytelmän tiimoilta kokoonnuttiin yhtä kaikki jo viime lauantaina. Ei lukuharjoitusten, vaan laulamisen merkeissä.
Sauvolaisilla oli ilo saada Värttinä -muusikko, musiikin maisteri Susan Aho vetämään yhden päivän mittaista kansanlaulukurssia SELKU:n talolle Sauvon Vahtisiin.
Ahon oppeja oli kuulemassa parikymmentä eri-ikäistä selkulaista. Päivä oli tiivis ja intensiivinen. Palkinnoksi uurastuksesta äänet soivat illan tummetessa kuulaina ja kirkkaina.
Kansanlaulun viitteelliset askelmerkit ovat hyödyksi Sauvon ensi kesän Nummisuutareissa, johon Matti Moilanen tekee musiikin.
Myös näytelmän käsikirjoitukseen on luvassa taattua sauvolaista särmää. Siitäkin lisää myöhemmin.
”Teatteri on ihana, palkitseva harrastus”
– Sauvossa tuntuu olevan todella yhteisöllinen fiilis. Se oli selvästi aistittavissa. Kuten myös se, että teatteri on näille kurssilaisille ihana, palkitseva harrastus. Itsellekin tuli kurssista todella mukava olo, totesi Aho iltakuuden maissa, kun salissa ryhdyttiin jo sammuttelemaan valoja.
– Oli myös hienoa huomata, että Sauvon nuoret teatterilaiset – ja toki muunkin ikäiset – ovat avoimia ja hyviä keskustelijoita. He osasivat mainiosti pukea sanoiksi ajatuksiaan ja tunnelmiaan.
Päivän kuluessa treenattiin vain paria kappaletta, mutta sitäkin perusteellisemmin. Lisäksi kurssin lukujärjestyksessä oli äänenmuodostuksen perusteita ja tiivis tietoisku kansanmusiikista.
Opetusta kuunnellessa Susan Aho vaikutti erittäin kokeneelta ja asiansa hyvin osaavalta musiikki-pedagogilta. Niinpä olikin yllätys kuulla, ettei hän ole aikaisemmin opettanut juuri lainkaan.
– Tämä oli minulle likimain ensimmäinen kokemus pedagogiikan saralla. Mutta tästä jäi tosi hyvä fiilis. Ehkä rohkaistun pitämään kursseja jatkossakin. Tällainen rento, vapaamuotoinen opettaminen tuntui mukavalta ja luontevalta. Varsinkin kun aihe oli tuttu ja mieluisa.
Kansanmusiikin pariin jo viisivuotiaana
Aho kertoi yllättyneensä siitä, että monelle nuorelle kurssilaiselle kansanmusiikki oli käsitteenäkin melko vieras.
– Mutta he olivat kuitenkin innokkaita kuulemaan ja oppimaan.
Omassa lapsuudessaan Aho oli kansanmusiikin kanssa tekemisissä jo viisivuotiaana.
– Kotipaikkakunnallani oli lasten kansantanssiryhmä, johon liityin, hän kertoo.
– Myös vanhempani pitivät kovasti kansanmusiikista ja -tanssista. Teininä ihmettelin, miksi monet ikäisistäni häpesivät vanhempiaan. En voinut ymmärtää sitä. Itse olin aina harrastanut yhdessä äidin ja isän kanssa.
Kansanmusiikista tuli lopulta Aholle myös ammatti. Täysipäiväistä muusikkoutta edelsi valmistuminen musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikkilinjalta.
Tätä nykyä Aho on yksi Värttinän kuudesta jäsenestä. Hän laulaa ja soittaa haitaria. Tarvittaessa myös lyömäsoittimia. Lisäksi Aho säveltää ja sanoittaa. Hän on työskennellyt laulajana ja muusikkona myös Kuunkuiskaajat -duossa.
Susan Ahon henkilökohtainen debyyttialbumi eli niin sanottu soololevy ilmestyi vuoden 2020 keväällä nimellä Pieniä eleitä .
