Paimio
Jos ihminen pelkää esimerkiksi jotain eläinlajia, on tyypillinen ratkaisu välttää sellaisen eläimen lähelle joutumista. Käärmeitä koko ikänsä pelännyt paimiolainen Heiko Rivimets päätti kuitenkin runsaat kaksi vuotta sitten lähestyä pelkoa toisesta näkökulmasta: jos hän uskaltaisi ottaa lemmikiksi käärmeen, ehkä pelonkin olisi sen myötä pakko laantua.
Facebookin kautta hän löysi kotipaikkakunnallaan Viron Pärnussa käärmeitä kasvattavan miehen, johon Rivimets oli seuraavaksi yhteydessä.
– Kerroin hänelle, että haluaisin kuningasboan tai kuningaspythonin ja kysyin, olisiko hänellä sellaisia juuri nyt. Tuttavallani oli jo ennestään kaksi kuningaspythonia, joten tiesin vähän, minkälaisista käärmeistä olisi kyse. Kävi tuuri, ja kasvattajalle oli syntymässä juuri kuningasboan poikasia, joista varasin heti yhden, Rivimets kertaa.
Loppuvuodesta 2020 Rivimets matkusti takaisin kotiseudulleen ja kävi samalla hakemassa käärmeen. Hän kuvitteli, että käärmeenkasvattaja laittaisi sen hänelle laatikkoon kuljetusta varten, ja hän voisi harjoitella pelon kohtaamista myöhemmin. Hiki nousi kuitenkin ohimolle siinä vaiheessa, kun kasvattaja pyysi Rivimetsiä nostamaan itse käärmeen kuljetuslaatikkoon.
– Olin ensin, että ei todellakaan, ei käy. Mutta kasvattaja sanoi, että jos meinaan ottaa käärmeen lemmikiksi, on minun opittava myös käsittelemään sitä ihan poikasesta lähtien, jotta se tunnistaisi minut, eikä yrittäisi purra tai hyökätä. Koskin hipaisemalla käärmettä, mutta se tuntui niin vastenmieliseltä, että pyysin kasvattajaa laittamaan sen kuljetusta varten laatikkoon, Rivimets muistelee runsaan kahden vuoden takaista reissua nyt jo naureskellen.
Herätys kuin painajaisesta
Kotiin Paimioon päästyään Rivimets siirsi kuningasboan poikasen terraarioonsa ja seurasi illan käärmeen liikkeitä uudessa kodissaan. Seuraavana aamuna herätessään hän meni katsomaan terraariota, mutta koki ikävän yllätyksen.
– Se oli hävinnyt terraariosta, enkä nähnyt käärmettä missään. Koitin etsiä sitä, mutta ei vilausta tai jälkiä missään. En uskaltanut nukkua kodissani ja olinkin poissa aika tarkkaan kuukauden päivät – isä kävi sitä minun kanssa etsimässäkin asunnosta aina välillä tuloksetta. Sitten eräänä päivänä se löytyi kirjahyllystä ja nostimme sen takaisin terraarioon. Melkoinen houdini jo pienestä pitäen, Rivimets pudistelee päätään.
Harry Houdini tosiaan oli 1800–1900-lukujen taitteessa esiintynyt taikuri ja kahlekuningas, jonka erikoisuutena oli löytää tiensä ulos tai irti mitä vaikeimmistakin kahleista tai loukuista. Ei siis sattumaa, että myös Rivimetsin kuningasboan poikanen oli omistajansa mielestä heti “kuin houdini”.
Eikä ensimmäisen kuukauden katoamistemppu suinkaan jäänyt Houdinin ainoaksi. Kerran käärme yllätti Rivimetsin ja hänen tyttöystävänsä kesken elokuvaillan.
– Käärme oli ollut kadoksissa taas jonkun aikaa ja kesken elokuvan televisioruudun päälle ilmestyi musta lonkero. Siinähän se oli, se oli piilotellut television takana ja tuli nyt esiin kesken illan. Sanotaanko näin, että tyttöystävä ei ilahtunut asiasta, Rivimets hymyilee.
Houdini haihdutti pelon
Vaikka kuningasboa Houdini on aiheuttanut Rivimetsille runsaan kahden elinvuotensa aikana runsaasti jännitystä ja sydämentykytyksiä, sanoo hän voittaneensa sen avulla pelkonsa. Enää käärmeeseen koskeminen ei jännitä, eikä se toisaalta ole koskaan häntä purrutkaan.
– Se on toiminut siinä mielessä, että olen voittanut pelkoni. Kun omassa kodissa on nyt metrin mittainen ja koko ajan kasvava kuningasboa, ei Suomen luonnossa olevia käärmeitä enää sillä tavalla jännitä kohdata, Rivimets iloitsee.
Hänen luonaan vierailevat ystävät ja sukulaiset sen sijaan suhtautuvat käärmeeseen hyvin ristiriitaisesti.
– Lapset ovat aina todella innokkaita ja haluavat mennä katsomaan, mutta kyllä monet vanhemmat ihmiset ovat myös aika kauhuissaan kun kuulevat, millainen lemmikki minulla on. Lasten kanssa pitää olla tarkkana, koska kuningasboa voi säikähtää uusia vieraita ihmisiä, jotka lähestyvät sitä liiankin innokkaasti.
Pitkäikäinen, mutta vähävaivainen
Kuningasboan kerrotaan kasvavan lopulta 2–3-metriseksi ja elävän jopa 30-vuotiaaksi. Kyseessä on siis pitkäikäinen lemmikki, joka on kuitenkin ylläpidoltaan varsin yksinkertainen.
– Se syö kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin. Annan sille tällä hetkellä kaksi pakastettua hiirtä, ja jossain vaiheessa ateriakoko kasvaa rottiin ja ehkä kanoihinkin. Ei se kauheasti liiku viikon aikana ja oikeastaan vasta sitten sunnuntaina liikettä alkaa olla enemmän, kun sillä alkaa olla nälkä ja se tietää, että pian on aika ruokailla. Olen yllättynyt, miten fiksusta eläimestä on kyse, Rivimets kertoo.
Fiksuus näkyy hänen mukaansa siinä, että se tunnistaa selkeästi tutut ihmiset.
– Kun tulen töistä kotiin, tulee käärmekin usein lasin taakse ikään kuin tervehtimään ja toivottamaan tervetulleeksi.
Kaikkiaan Rivimets on ollut erittäin tyytyväinen siihen, että päätti voittaa käärmepelkonsa ottamalla sellaisen lemmikiksi.
– Olen välillä töiden takia pidempiä aikoja poissa kotoa ja se pärjää kyllä hyvin omissa oloissaankin. Seurallinen lemmikki, joka ei kuitenkaan vaadi päivittäistä huomiota.
Salamannopea saalistaja
Houdinilla on käytössään nyt sen elinajan toinen terraario, joka on kooltaan alle kaksi kuutiota. Parhaillaan runsaan metrin pituinen käärme voi hyvin vielä tulevaisuudessa tuplata pituutensa, jolloin myös uudelle terraariolle tulee tarvetta. Se tuleekin sitten viemään jo lähes kolmasosan Rivimetsin olohuoneesta.
– Toivottavasti siitä tulee iso käärme, ainakin sellainen parimetrinen. Sen äiti on ainakin iso, joten mahdollisuus on, että tästäkin naaraasta tulee aika kookas. Mikäs tässä on toisen kehittymistä ja kasvua seuratessa, Rivimets hymyilee ja ojentaa Houdinille sunnuntailounaan: kaksi pakastettua hiirtä.
Hetken Houdini tarkkailee ateriaansa, kunnes noin sekunnin kymmenyksessä se on napannut hiiren hampaidensa väliin ja kietoutunut sen ympärille kuristusasentoon. Silmä ei pysy mukana, mutta lopputuloksen näkee selvästi. Vaikka käärme näyttääkin säyseältä otukselta, on se saalistaessaan kaikkea muuta.
– Näin se tappaa saaliinsa, vaikka kyse onkin pakastetusta hiirestä. Aika nopeasti käy, Rivimets sanoo ja laittaa terraarion liukuoven kiinni.
Kun aterioivaa käärmettä lähestyy lasin takana, häviää valkoinen viiru sen silmistä ja jäljelle jää pelkkä musta tyhjyys.
– Se on sen merkki, että nyt ei kannata mennä enää senttiäkään lähemmäs. Se suojelee saalistaan, Rivimets valistaa.
Sopii hyvin. Askel taaksepäin. Pian myös valkoinen viiru silmissä tekee paluun.
– Se selvästi tykkää sinusta, Rivimets nauraa katsoessaan kalmanvalkoisena seisovaa toimittajaa.
FAKTA
Kuningasboa – Jättiläiskäärmeiden aatelia
- Kuningasboa (Boa constrictor) kuuluu jättiläiskäärmeiden heimoon.
- Lajia pidetään myös lemmikkinä. Luonnossa kuningasboaa tavataan Väli- ja Etelä-Amerikassa.
- Kuningasboat ovat syntyessään noin puoli metriä pitkiä, ja voivat kasvaa lähes neljä metriä pitkiksi.
- Kuristajakäärmeenä kuningasboa kuristaa saaliinsa.
- Pääravinnoksi lemmikkinä pidettäville matelijoille tarjotaan pakastettuja hiiriä, rottia sekä kanoja. Suomen eläinsuojelulaissa kielletään elävän ruokanisäkkään antaminen matelijalle ruoaksi.
- Nuoria boia ruokitaan 5–7 päivän välein, ja aikuisille sopiva ruokintaväli on kahdesta viikosta aina kuukauteen asti.Lähde: Wikipedia
