Heräsin todellisuuteen pari päivää sitten, kun naamakirja jakoi muistoa kymmenen vuoden takaa. Olin silloin juuri vaihtamassa toimipaikkaa nykyiseen ja hehkutin sitä. Vuodet ovat vierineet ja niin työpaikka, maailma ja mieskin ilmeisesti muuttuneet. Vaikka en itse huomaa, on varmaan viimeksi mainittu muuttunut muutenkin kuin painon puolesta. Ja ehkä harmaita partakarvoja on liuta enemmän. Mutta muuten koen olevani sama oma itseni. Ei, en ole enää samanlainen tuuleen tuijottaja. Olen huomannut, että pysyvyys, rutiinit ja muutenkin tutut asiat antavat mielenrauhaa. Totesin pari vuotta sitten pomolleni, etten ole hakemassa muualle. Se juna meni jo. No, olen kyllä hakenut parikin kertaa muualle, mutta vain hyvistä syistä. Työpaikan etäisyyden pitää olla järkevä. Ja kyllähän uuden myymälän avaus olisi kiva kokea vielä kerran.
Huomaan maailman kiirehtivän ympärilläni. En oikein meinaa pysyä perässä. Ja miksi pitäisikään. On joskus ihanaa vain seurata ohi kiirehtiviä ihmisiä. Toisaalta taas surullista, kun ohjelmien formaatit ovat jo häiritsevän nopeita. Lasten ollessa vielä pieniä, huomasin harmikseni, että lastenohjelmat olivat jo silloin kovin äkkipikaisia ja nopeatempoisia. Vaikka elinkin vielä hyvin mukana teknohuuman, en silti koskaan ole oppinut nauttimaan speed-metallista, vaikka muuten musta onkin värini.
Joskus nuorena koululaisena opettaja kertoi tiedeuutisena, kuinka ennen tiedon määrä kaksinkertaistui 15 vuodessa. Hän totesi sen muuttuneen 15 kuukauteen. Siitä on 40 vuotta aikaa. Jokainen voi mielessään arvioida, kuinka paljon tiedon määrä on kehittynyt. Ja tuskin puhumme enää tiedon 15 kuukauden tuplaantumisvauhdista. Ymmärrän hyvin asiakkaitteni vaikeuksia nykyisessä muutosrytmissä. En heitä nuorempana henkilönä itsekään meinaa pysyä vauhdissa. Vuosittain tulee kolmesta kuuteen uutta ohjelmaa työssä opittavaksi. Tehokkuutta arvostetaan ja arvioidaan. Laitteet nopeutuvat. Askeleet nopeutuvat. Hengitys nopeutuu… STOP.
Ottakaa aikaa itsellenne. Nauttikaa hetkestä. Koskaan ei kannata jäädä suremaan mennyttä. Se vie vain aikaa nykyhetkeltä. Kuten joku viisas sanoi aikoja sitten. Tänään on loppuelämänne ensimmäinen päivä. Ei tuhlata sitä.
Petri Laine
