Lomalle oli myös jo tuolloin hyvät perusteet. Pihkalan mukaan keväthangilla hiihtäessään lapset saisivat raitista ilmaa ja kestävyyttä lopun lukuvuoden puurtamiselle. Hänen teeseissään opettajien oli suositeltavaa sopia, jos lumitilanne sen vain salli, yksi yhteinen hiihtoretki lomaviikon alkuun, johon mahdollisimman monen oppilaan olisi hyvä osallistua. Alakoululaisille sopiva retken pituus oli Pihkalan mukaan 15–25 kilometriä, kun taas yläkoululaisille suositeltiin 30–40 kilometrin lenkkiä. Ne toimisivat siten hyvänä alkusysäyksenä loppuviikon omatoimiseen hiihtämiseen.
Usein kuulee sanottavan, että ennen oli paremmin, vaikka harvassa tilanteessa ennen oli oikeasti paremmin. Lasten ja nuorten liikunnan suhteen voi sen sijaan ihan faktoihinkin perustuen sanoa, että ennen tosiaan oli paremmin.
Uusimpien lasten liikkumista ja liikunnallisuutta mittaavien Move-mittausten mukaan noin 40 prosenttia koululaisista on jo niin heikossa fyysisessä kunnossa, että arjessa jaksaminenkin on vaikeaa. Vaikka osa nuorista liikkuu jopa enemmän ja tavoitteellisemmin kuin ennen, on sen porukan koko jatkuvasti kasvamassa, joka ei liiku enää juuri laisinkaan.
Nyt, kun ensimmäisestä hiihtolomaviikosta on kulunut 90 vuotta, lienee liikunnalliselle talviviikolle kovempi kysyntä kuin koskaan aiemmin. Olosuhteista liikkeelle lähtö ei ainakaan jää kiinni. Talvilomaviikolle kuin taivaanlahjana satanut runsaan kymmenen sentin lumikerros on mahdollistanut myös Peimarin seudulla monipuolisen latuverkoston vetämisen pitkän rospuuttokauden jälkeen.
Vähintään kohtalaiset ladut löytyvät siis Paimiossa niin Rivonmäeltä, Oinilasta, Varasvuorelta kuin myös Sattelasta. Luistelemaan pääsee todennäköisesti lähipäivinä myös sekä Hanhijoelle että Jokelaan. Lumi riittää niin pulkkailuun kuin vaikkapa talvipyöräilyyn. Patikointiakaan se ei estä.
Ei siis muuta kuin ladulle, luistimille tai pulkan kyytiin. Tahko Pihkalan jalanjäljissä, mutta vähempikin riittää. Pääasia, että mahdollisimman moni liikkuu.
