Puoli vuotta sitten elokuussa Paimion, Sauvon ja Kaarinan kunnaneläinlääkärinä aloittanut Venla von Bagh nauttii siitä, että pääsee työssään kiertelemään eri puolilla Peimarin seutua; eritoten maaseutua.
– Parasta on monipuolisuus. Tykkään työskennellä pienemmällä paikkakunnalla, jossa on vielä tuotantoeläintiloja, maaseutuja ja sellaista…no lupsakkaa asennetta. En koe viihtyväni oikein niin hyvin kaupungissa, von Bagh hymyilee istuessaan omalla vastaanotollaan Paimion Tehdastiellä.
Tuotantoeläin- ja hevostilojen lisäksi von Bagh pitää siis myös pieneläinvastaanottoa Paimiossa. Sitä eivät kaikki lemmikkien omistajat seudulla edes tiedä.
– On se totta, että kunnaneläinlääkärin palvelut tunnetaan vähän heikosti. Ja toki aukiolokin on hajanaisempaa kuin varsinaisilla pieneläinklinikoilla. Mutta samalla tavalla esimerkiksi rokotukset, kissojen leikkaukset, koirien kastraatiot ja pienten vammojen hoitaminen onnistuu täälläkin, von Bagh lupaa.
Porvoosta
PaimioonSoittaa kannattaa silti aina etukäteen ja varata aika, sillä usein kunnaneläinlääkäri on työkeikalla jossain päin Paimio–Sauvo-akselia.
– Kaarinassa käyn harvemmin, koska siellä ei oikein enää ole tuotantoeläintiloja. Mutta Paimiossa ja Sauvossa sitten sitäkin enemmän. Ehkä noin kaksi kolmasosaa tehtävistä liittyy pieneläimiin ja yksi kolmasosa sitten tuotantoeläimiin, von Bagh miettii.
Turusta Kaarinaan muuttanut, mutta Porvoosta lähtöisin oleva von Bagh opiskeli eläinlääkäriksi Helsingin yliopistossa, josta hän valmistui vuonna 2018. Ennen nykyistä pestiään hän on työskennellyt kunnaneläinlääkärinä eri puolilla Pohjanmaata.
Paimiossakin hän on ollut tuttu näky kesäkauden sijaisena jo useana vuotena.
– Pohjanmaalla työ oli vielä enemmän tuotantoeläimien parissa ja se onkin minulle ehkä mieleisintä. Pidän varsinkin nautaeläimistä, koska ne ovat jotenkin niin seesteisiä ja rauhallisia. Onneksi tuotantoeläintiloilla pääsee myös Paimion ja Sauvon seudulla käymään mukavasti.
”Onhan siinä omat riskinsä”
Kunnaneläinlääkärin työssä monipuolisuus todellakin tarkoittaa monipuolisuutta. Von Bagh voi saman päivän aikana hoitaa niin kissaa, hevosta kuin sikaakin. Välillä kivuista kärsivien tai stressaantuneiden eläinten parissa toimiminen aiheuttaa myös vaaratilanteita, joskaan mitään vakavampaa von Baghille ei ole koskaan sattunut.
– Koira pääsi viime kesänä puremaan minua käteen vastaanotolla, ja muutamia vuosia sitten hevonen potkaisi minua niin, että polvi oli jonkin aikaa kipeä. Onhan siinä omat riskinsä, mutta aika harvinaista se lopulta on, että jotain sattuu. Rauhallisuus on tärkeää tässä työssä ja varsinkin silloin, kun tehdään töitä isojen eläimien kanssa, hän korostaa.
Hän kannustaakin seudulla asuvia lemmikinomistajia olemaan rohkeasti yhteydessä.
– Jos hoitotoimenpide tai eläinlaji on sellainen, etten koe olevan riittävän pätevä sitä suorittamaan, ohjaan kyllä sitten eteenpäin. Aina kannattaa kuitenkin kysyä, siksi täällä ollaan, von Bagh hymyilee vastaanottonsa ovella.
