Näyttää siltä, että lentopalloilija Lotta Kukkonen on löytänyt pelillisen kotinsa Huittisista ja LP-Vampulasta. Täksi kaudeksi joukkueeseen siirtynyt Kukkonen nousi pääsarjatasolle kaudeksi 2019–2020 Kuortaneen Urheiluopiston joukkueessa, jonka jälkeen kaksi seuraavaa kautta vierähtivät Oriveden Ponnistuksen riveissä.
Tai tarkalleen ottaen pelit Orivedellä päättyivät jo kesken viime kauden, koska paimiolaislähtöinen Kukkonen ei kokenut oloaan enää kotoisaksi kreikkalaisen Nikolaos Gitzekosin valmentamassa joukkueessa.
– En enää nauttinut lentopallosta, enkä kokenut myöskään kehittyväni pelaajana niin heikkotasoisessa valmennuksessa. Piti viheltää omalta osalta peli poikki vuodenvaihteessa 2021–22 ja purkaa sopimus OrPon kanssa. Tarvitsin pienen hengähdystauon kaikesta ja aikaa pohtia, miten vakavasti haluan lentopalloon vielä suhtautua vai pitäisikö panostaa kokoaikaisesti opiskeluun, Kukkonen kertaa.
Ongelmat eivät liittyneet seuraan, vaan päävalmentaja Gitzekosiin, jonka kanssa yhteistä säveltä ei löytynyt. Myös valmentaja siirtyi viime kauden päätteeksi pois OrPosta ja työskentelee lentopallon parissa nykyisin Kyproksella.
Vastuuta Vampulasta
Kauaa Kukkosen ei kuitenkaan tarvinnut tulevaisuuttaan pohtia, sillä jo viime vuoden tammikuun aikana Huittisista otettiin yhteyttä. LP-Vampula kaipasi riveihinsä passaria kevään ajaksi loukkaantumisten varalle, ja seuraavaksi kaudeksi sitten vastuurooliin avauskuusikkoon.
– Teimme seurasiirron Vampulaan jo heti tammikuussa, vaikken sitten kevään aikana vielä pelannutkaan joukkueessa. Siirto tuntui heti hyvältä ajatukselta, koska pääsin takaisin vähän lähemmäs kotiseutua ja myös pelaajistosta sekä valmennuksesta jäi heti positiivinen kuva. Toki sekin vaikutti, että minulle luvattiin täksi kaudeksi iso rooli ja paljon vastuuta. Ne olen myös saanut, Kukkonen iloitsee.
Vastuuseen Kukkonen tosin ehti jo tottua sekä juniorijoukkueissa että myös nuorten maajoukkueissa läpi 2010-luvun. Mestaruusliigassa vastuurooliin nousu otti muutaman vuoden, mutta se onkin passareille yleistä.
– Passarin pelipaikalla harvoin ollaan vielä parikymppisenä ihan parhaimmillaan, vaikka muilla pelipaikoilla näin voikin olla. Pelipaikka vaatii aika paljon taktista osaamista ja sitä tulee vain kokemuksen ja pelaamisen kautta, Kukkonen näkee.
Kehitysvaraa hän näkeekin nimenomaan siinä, miten vastustajia luetaan kentällä.
– Esimerkiksi vastustajan keskitorjujan eleiden lukeminen samalla kun itse keskittyy omaan pelaamiseensa on sellainen asia, jossa voi kehittyä vielä paljonkin tulevina vuosina. Peruspelaaminen alkaa olla jo hyvällä tasolla, mutta vielä sellaista pientä taktista osaamista ja hiomista on edessä, hän luettelee.
Yrityksen kasvatti
Paimion Yrityksessä lentopallo-oppinsa saanut ja sieltä Salon Viestin kautta Kuortaneen urheilulukioon suunnannut Kukkonen on edelleen tuttu näky synnyinpaikkakunnallaan. Vaikka pelikiireet vuodesta ison osan syövätkin.
– Ihan hirveästi ei ehdi käymään Paimiossa pelikauden aikana, mutta totta kai kesät sujuvat pitkälti siellä ja toki muutaman kerran pelikauden aikanakin ehtii käymään. Kirjat ovat Paimiossa ja postit menevät sitä kautta vanhemmille, Kukkonen hymyilee.
Paimion ja Huittisten lisäksi Kukkonen käy silloin tällöin piipahtamassa Joensuussa, jonka yliopistossa hän opiskelee oikeustieteitä nyt toista vuottaan. Vaativien opintojen yhdistäminen huipputason lentopalloon ei kuulosta kevyeltä yhdistelmältä, mutta Kukkosen mukaan se sopii hänen luonteelleen paremmin kuin hyvin.
– Eiväthän ne lakiopinnot ihan sieltä keveimmästä päästä ole, mutta toisaalta minulle sopivat aikataulut ja se, että on paljon tekemistä. Lisäksi pitää sanoa, että Joensuun yliopiston joustavuus etäopiskelun suhteen on ollut todella hyvää. Opintoja saa hyvin edistettyä päivisin Huittisissa kuin myös pelireissuilla ympäri Suomea, Kukkonen kiittelee.
Ennätystasainen Mestaruusliiga
LP-Vampula on parhaillaan kymmenen joukkueen Mestaruusliigassa yhdeksäntenä. Tasaisessa sarjassa joukkueella on kuitenkin vielä runkosarjan kuuden viimeisen kierroksen aikana mahdollisuudet nousta pykälän, jopa kaksi ylemmäs ja siten pudotuspeleihin. Mahdollisuudet siihen ovat olemassa, sillä sarja on tasaisempi kuin vuosiin.
– Meillä on hyvä ja potentiaalinen porukka kasassa, mutta pelaamisemme ailahtelee liikaa sekä otteluiden välillä että myös pelien sisällä. Tarvitsemme lisää tasaisuutta otteisiin ja jos onnistumme siinä, uskon meidän olevan lyömätön porukka.
Viitteitä sarjan tasaisuudesta saatiin jo lentopallon Suomen Cupissa, jonka välieriin pääsivät sekä Mestaruusliigan kahdeksas eli Hämeenlinna ja yhdeksäs eli LP-Vampula. Vaikka Vampulan komea cup-taival tyssäsikin välierävaiheeseen, eteni Hämeenlinna lopulta finaaliin ja koko cupin voittoon.
– On puhuttu jopa historiallisen tasaisesta ja kovatasoisesta kaudesta. Edelleen on aika lailla auki, millaiset playoff-parit tästä vielä muodostuu. Hämeenlinna näytti juuri Suomen Cupin loppuotteluissa sen, että miten kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa, Kukkonen sanoo.
Hämeenlinnan riveissä pelaa Kukkosen tavoin Paimion Yrityksestä lentopallohuipulle ponnistanut 18-vuotias Heini Kovanen .
– Mestaruusliigassa menestymiseen vaikuttaa paljon rajoittamaton ulkomaalaispelaajien määrä. Esimerkiksi cup-mestari Hämeenlinna osti riveihinsä viidennen ulkomaalaisvahvistuksen vuodenvaihteessa ja viime kauden mestaruusjoukkueessa Pölkky Kuusamossa heitä on peräti kuusi. LP-Vampulan joukkue on nuori ja mukana on tänä vuonna kolme ulkomaalaisvahvistusta, Kukkonen kertaa.
Kausi kerrallaan
Tulevaisuuttaan Kukkonen ei mieti vielä kovin pitkälle, vaan nauttii tällä hetkellä kausi kerrallaan pelaamisesta. Kaikesta päätellen Mestaruusliiga-ura ei ole kuitenkaan päättymässä lähestyvään kevääseen.
– Kausi kerrallaan mennään, ja ensi kauden kuvioista keskustellaan tarkemmin huhtikuun aikana. Niin kauan kun pelaaminen tuntuu mukavalta, aion jatkaa, hän lupaa.
Kukkosen isosisko Tuuli pelasi myös monta vuotta Mestaruusliigassa Salon LP-Viestin riveissä ja myös Lotan pikkuveli Aatu tekee omaa nousuaan kohti miesten sarjoja Raision Loimun riveissä.
Mikä johti kaikki Kukkosten sisarukset saman pallolajin pariin?
– Äiti on suunnistanut nuorempana ja isä puolestaan hiihtänyt, ja on vaikea sanoa, miten me kaikki lapset päädyimme yksilölajin sijaan joukkueurheilun pariin. Omalla kohdalla se lähti varmaan siitä, että Tuuli oli jo aiemmin aloittanut lentopallon harrastamisen ja äiti oli paljon valmennuksessa mukana ja sen seurauksena itsekin päätyi kokeilemaan lajia. Sille tielle sitä sitten vain jäi, Kukkonen hymyilee.
