PAIMIO
Ei aika mennyt koskaan palaa.
Paimion Varasvuorella järjestettiin hiihdon SM-kilpailut tasan 60 vuotta sitten eli 15.-17. helmikuuta 1963. Vaikka ajan rattaat ovat sen jälkeen pyörineet pitkään ja vinhasti, muistaa moni iäkkäämpi paimiolainen yhä kyseiset tarunhohteiset kisat.
Yleisöä väitetään olleen paikalla ainakin 10 000 henkeä.
Mäntyranta ja Hakulinen
Joidenkin nykypaimiolaisten vuoden 1963 SM-kisamuistot ajoittuvat hyvinkin varhaisiin ikävuosiin. Jotkut taas olivat tuolloin jo nuoria aikuisia, ehkä perheellisiäkin.
Muistelemista riittää vieläkin kosolti. Onhan tuon aikakauden paimiolaisia yhä elossa muutama tuhat.
Paimion laduilla ja mäessä kisasivat vuonna 1963 kaikki entisaikojen suuruudet. Muun muassa Eero Mäntyranta, Kalevi Oikarainen, Veikko Kankkonen ja Arto Tiainen.
Lisäksi veteraaneissa oli mukana Suomen kaikkien aikojen hiihtokuningas: Laatokan Karjalan Kurkijoelta evakkoon lähtenyt ja Valkeakosken Hakaan päätynyt Veikko Hakulinen eli ”Haku-Veikko”.
Talkoohenki elää yhä
Selostamisesta Yleisradiolle vastasivat legendaariset Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen . Ruotsinkielisellä puolella Enzio Sevón.
Tämän aukeaman vanhat valokuvat vievät kauas aikain taakse. Moni asia on sittemmin muuttanut huomattavasti muotoaan. Paljon vanhaa on myös kokonaan kadonnut.
Varasvuori on kuitenkin vielä koko lailla entisensä. Ja paimiolaisten talkoointokin on yhä korkealla.
Kuumia makkaroita myydään edelleenkin urheilutapahtumien kioskeissa. Lihaliemikupposilla ei kuitenkaan ole enää kysyntää.
Tiilikainen oli tohkeissaan
Vuoden 1963 helmikuun 21. päivän Kunnallislehti kirjoitti vastikään pidetyistä hiihdon SM-kisoista vain puoli sivua – mutta sitäkin sydämeenkäyvemmin. Ja olihan sivukoko tuolloin verraten suuri.
Lehti oli ansiokkaasti saalistanut kommentit muun muassa radiotoimittaja Pekka Tiilikaiselta ja Suomen Hiihtoliiton puheenjohtajalta, kenraaliluutnantti Ali Koskimaalta.
Tiilikainen oli Paimion kisoista suorastaan tohkeissaan:
– Minulla ei ole 25 vuoteen ollut parempia mahdollisuuksia selostaa hiihtokilpailuja kuin nyt Paimiossa, nosti Tiilikainen kuuluisaa selostajanhattuaan.
Kenraalikin vaikuttui
Tiilikainen heitti lisää löylyä:
– Paimion hiihtokeskuksen toimitsijarakennuksen yläkerroksessa meillä radiomiehillä olivat erinomaiset näköalat. Tilanne oli selvillä koko ajan, ja saimme työskennellä paitahihasillamme eikä tarvinnut vilusta värjötellä.
Kenraaliluutnantti Koskimaakin oli vaikuttunut:
– Paimion SM-kisoista jäi hyvä maku suuhun. Oli oikea toimenpide uskoa hiihtomestaruuskisojen järjestäminen varsinaissuomalaisten huoleksi, kiitteli Koskimaa jalkaväkiupseerin kohteliain sanankääntein.
”Eivät ne osaa hiihtoja järjestää”
Kunnallislehti siteerasi kisa-artikkelissaan myös Turun Sanomia, jonka mukaan ”itse kisat olivat suuri yllätys monelle epäilijälle”.
Turun Sanomien mukaan Paimion SM-kisahankkeesta oli etukäteen todettu muun muassa seuraavaa:
”Saatte nähdä, eivät ne osaa hiihtoja järjestää, SM-kisat ovat sentään koko lailla suuri juttu.”
TS:n oma näkemys oli, että ”harvoin ensikertalaiset pystyvät näin laajoja kilpailuja viemään näin loistavasti, tekisi mieli taas sanoa ennätyksellisesti”.
Samalla Turun Sanomat uskoi Paimion saavan taas pian ”kovia naamoja mäkiin ja laduilleen”.
Koko maailma voisi ottaa oppia
TS meni jopa niin sfääreihin, että totesi – Tiilikaista mukaillen – että kaikkien maiden kisajärjestäjät voisivat tulla opintomatkalle Paimioon.
Kunnallislehti siteerasi 21.2.1963 numerossaan myös Uusi Suomi -sanomalehteä, joka kirjoitti, että ”paimiolaiset SM-kisaisännät voivat olla nyt tyytyväisiä kovan urakkansa jälkeen”.
Uusi Suomi rohkeni epäillä, etteivät paimiolaiset kenties olisi saaneet ”kisojen valmisteluihin uhrattuja vanhoja miljoona-markkoja täysin takaisin”.
Toisaalta US totesi, että ”Paimio vakiinnutti nyt lopullisesti asemansa Varsinais-Suomen vahvimpana hiihtokeskuksena ”.
(Tämän artikkelin kuvat on julkaistu aikoinaan Uusi Aura -lehdessä. Kyseisen lehden toiminta päättyi vuonna 1964. Kuvat on poimittu Paimion Urheilijoiden verkkosivuilta. Kuvankäsittely Kunnallislehti.)
”Olimme kipinävahdissa lämmittämässä kakluuneja”
Paimiolaislähtöinen, nykyisin Turussa asuva Henrik Carlstedt oli Paimion vuoden 1963 SM-hiihtojen aikaan 15-vuotias koululainen, Hän oli ilmoittautunut Paimion kisakoneistoon – kyseistä termiä kisakoneisto käytettiin jo tuolloin – vapaaehtoiseksi apuriksi.
Carlstedt muistelee:
– Tapahtuma oli paimiolaisille merkittävä, suuri urheilujuhla, johon kuntalaiset osallistuivat innolla. Tavalla ja toisella. Koululaisilla oli hiihtoloma. Se mahdollisti mukanaolomme niin sanotuissa toimitsijatehtävissä.
Carlstedtin mukaan talven lumitilanne oli hyvä, ja ladut sekä hyppyrimäki olivat erinomaisessa kunnossa. Tuulisuus ja pilvisyys tosin hieman haittasivat.
– Kisojen alkamista edeltävänä yönä olimme kipinävahdissa lämmittämässä kakluuneja Paimion Puhelin Oy:n konttorissa nykyisen Puhelimenkulman kohdalla, Carlstedt kertoo.
– Kisakeskus toimi talossa, joka oli puulämmitteinen. Meidän koululaisryhmämme, noin kymmenen poikaa, oli komennettu huolehtimaan lämmityksestä ja vartioinnista.
Yö sujui Carlstedtin mukaan hyvin. Seuraavana päivänä pojat siirtyivät kilpailukeskukseen uusiin tehtäviin.
– Hieman nuutuneina, hän muistelee.
Hiihtokilpailujen ajanottoa ja selostusta varten oli Spurilan pellolle pystytetty kaksikerroksinen parakki. Toimitsijat olivat alakerrassa ja radioselostajat yläpuolella.
– Tehtävääni kuului yhdessä toisen koululaisen kanssa ottaa vastaan lattiassa olevasta aukosta ajanottajien ojentamat paperilaput väliaika- ja lopputulostietoineen. Ojensin laput radiotoimittajalegendoille Pekka Tiilikaiselle ja Paavo Noposelle suoriin lähetyksiin.
– Koulutoverini Seppo Niemelä palveli samalla tavoin ruotsinkielistä selostajaa Enzio Sevónia, joka muisti häntä myöhemmin pienellä lahjalla. Pekka ja Paavo eivät!
Päätöspäivänä Carlstedt toimi neljän koulukaverinsa kanssa mäkihyppytornissa näyttämässä tyylipisteitä. Torni oli nelikerroksinen tiilirakennus, jonka ylimmässä kerroksessa tuomarit olivat.
– Toimimme kerrosta alempana asettaen kunkin hypyn pisteet kääntyvälle näyttötaululle. Carlstedt kertoo.
– Tuomareiden pisteet välittyivät avustajille puhelinyhtiön toimitusjohtajan Viljo Suomen kehittämällä vanhoista puhelinkeskuksista rakennetulla laitteella, johon kunkin tuomarin arviot tulivat näkyviin. Alemman kerroksen ”toimitsijat” nostivat taulut paikoilleen.
– Keksintö taisi olla ollut ainutkertainen, mutta se toimi, Henrik Carlstedt hymyilee.
Ruotsinkielisen selostamon apurina vuoden 1963 SM-hiihdoissa työskennellyt paimiolainen Seppo Niemelä muistaa Cartstedtin tavoin kisat hyvin.
– Perheessämme kisat koettiin vahvasti, koska isäni Arvi Niemelä oli muistaakseni järjestelytoimikunnan vetäjänä. Kilpailun johtaja oli muistikuvieni mukaan Iivari Lähteenmäki – yksi tuon aikakauden tunnetuimmista paimiolaisista, kertaa vuonna 1946 syntynyt Niemelä kisamuistojaan.
– Ja olisiko ollut niin, että kenttämestarin roolissa suurimman työn teki Markku Kuusisto.
Sekä Niemelällä että Carlstedtillä on yhä tallessa Paimion vuoden 1963 SM-hiihtojen viiri.
Niemelän mukaan hiihto oli tuolloin todella suosittu harrastus, ja Varasvuorelle hiihdettiin usein katsomaan mäenlaskuharjoituksia.
– Kytösaho, Salo, Puotinen, tapailee Niemelä tuon ajan hyppääjänimiä.
