Täydellisyydentavoittelijalla saattaa olla kodissa kaikki tiptop tai yllättävänkin sotkuista. Joustamaton ajattelu aiheuttaa sen, että on joko siivottava kaikki kerralla kunnolla, ja näin ollen ei kannata edes aloittaa. Valintojen tekeminen on vaikeaa, koska niiden pitäisi vaativan elämässä olla ehdottoman oikeita. Pino on käytävä läpi perinpohjin, ja jos patalapuille ei keittiössä löydy täydellistä paikkaa, tiskaaminen saattaa jäädä. Kuntosalikortti jää käyttämättä, onhan kuntoiltava tehokkaasti, koko rahan edestä, jos sinne menee. Vaativa saattaa olla siirtymättä sählykentällä lainkaan paikkaan, johon voisi saada hyvän syötön. Hän ei vain pelkää epäonnistumista, vaan on siitä jo ennalta täysin vakuuttunut.
Rima on usein vaativalla korkealla, ja hän kokee jonkun tahon tai jotkut sitä siellä pitävän. Ketään riman päissä ei välttämättä ole. Ei oikein vaativa itsekään, mutta riman alentaminen aiheuttaa siinä määrin ahdistusta ja syyllisyyttä, että siihen ei moni lähde ennenkuin on ”ihan loppu”. Kuormittuneena vaativa usein ennemminkin lisää vauhtia. Kehossa voikin hänellä olla jatkuva ylivireys, taistele ja pakene -olotila. Se ylläpitää riittämättömyyttä, kun jotain ikäänkuin pitäisi. Kehon uupumus on usein vasta se, mikä pysäyttää. Lupa on vihdoin saatu. Ilmiö saattaa olla jopa syrjäytyneen taustalla, lapaset ovat pudonneet jo ajat sitten. Merkillepantavaa on, ettei vaativalla olon koheneminen välttämättä houkuttele. Jos ahdistus lievenisi, pitäisi taas jaksaa ja pystyä suuriin. Silloin ei olisi sitäkään vähää armoa, mitä nyt uupumus ja tukala olo sentään hieman antaa.
Jos kokee ilmiöstä olevan haittaa, riman lasku ja tausta-ajatusten kartoitus usein kannattaa. Moni on kokenut hyödylliseksi myötätuntoisemman asenteen opettelun ja uskomusten kohtuullistamisen vähä vähältä. Sekin tuo jotain tukalaa, mutta pitkän päälle jaksamista, työkykyä ja mielekkyyttä elämään.
Maija Itälä
Kirjoittaja on sauvolainen psykoterapeutti. (Lupa esimerkkien käyttöön on. Myös itseltä.)
