Mutta valtaosaa äänioikeutetuista nämä vaalit todellakin sytyttävät. Useimmat tiedostavat, että edessä on poikkeuksellisen kiinnostava vaali-ilta ääntenlaskuineen ja tietenkin silloin myös äänestäminen kiinnostaa.
Ennakkoäänestyslukujen perusteella lie myös lupa odottaa äänestysaktiivisuuden nousua. Meillä on edelleen vahva tapa äänestää varsinaisena vaalipäivänä, vaikka ennakkoon äänestämisen suosio onkin kasvanut. Moni pitää äänestämistä juhlavana tapana, arvostaa lippua tangossa ja juo äänestämisen perään vielä juhlavat vaalikahvit.
Jos äänestysintoa riittää vaalipäivään, se on kaikkien kannalta hyvä juttu. Äänioikeus ja vapaat vaalit vapaassa maassa on arvo, jonka yhä useampi ymmärtää. Hyvä niin.
Kolmen ison puolueen valtataistelussa on niin tasavahva tilanne, että moni haluaa vielä miettiä nämä viimeisetkin päivät, mitä ja ketä äänestää. Ei nimittäin ole ollenkaan selvää, että vaalien jälkeinen hallitus syntyy vaali-iltana maan suurimmaksi nousseen puolueen johdolla. Vaalitulos voi synnyttää pelaamisen paikan ja varsinkin, jos kannatuserot ovat kovin pieniä.
Isoimmat puolueet ja niiden puheenjohtajat ovat viime viikkojen aikana ottaneet niin monta kertaa ja niin kärkkäästi vaalitenteissä vastakkain, että tavankansalaisen on ollut suorastaan vaikea saada selkoa, miten hänen elämäänsä vaikuttaa jos pääministerinä on Purra, Orpo tai Marin. Vaalikeskusteluissa pyörivät samat aiheet ja puheenparret ja suoria vastauksia saa harvakseltaan. Pääosin keskusteluissa syytellään, mitä kilpaileva puolue tekisi tai jättäisi tekemättä.
Jos haluaisi tehdä jonkun yleistyksen tai johtopäätöksen, niin puolueet ovat nyt itse tukeneet sitä tilannetta, että vaalipäivän ”liikkuvat äänestäjät” ovat ratkaisijan paikalla. Se tuo tulokseen epävarmuutta, mutta on silti parempi kuin jos nukkuvien määrä jatkaisi kasvuaan.
Sunnuntaina on vaalien aika ja sen jälkeen on sitten taas sovittelun aika. Sellaista politiikka on.
Hyvää äänestyspäivää!
