Pääkirjoitus: Lomat pitää pitää

Työterveyslaitos nosti tammikuussa esiin sen, että käynnissä on suurin työelämän muutos vuosikymmeniin. Meille rantautui parin viime vuoden aikana pysyvä muutos, eli hybridityö, joka tarkoittaa työn jakautumista lähi- ja etätyöhön. Monilla työpaikoilla on koronan jälkeen mietitty ja myös linjattu suhtautumista etätöihin ja muutoinkin työaikojen ja työtapojen joustavuuteen.

Tämän ison muutoksen kupeessa elämme yhä enenevässä määrin työvoimapulan varjossa. Eikä vain hoitoaloilla: varhaiskasvatus ja opetus ovat jo isoja kysymysmerkkejä, koska niistäkin on tullut aloja, joilta hakeudutaan paineiden vuoksi muihin töihin. Erityisosaajista on pulaa.

Digitalisaatio etenee, mutta kaikkea työtä ei voi jatkossakaan tehdä etänä. Tässä ”lakkokeväässä” on nähty myös työpaikoille tai työn äärelle sitovan työn merkitys. Olihan se käsittämätön yksityiskohta, että linja-autonkuljettajan on vältettävä juomista, koska hän ei ehdi tauolle ja vessaan.

Julkiseen keskusteluun nousi hiihtolomaviikolla jälleen myös nelipäiväinen työviikko.

Onko siis kummakaan, että talvilomailun ja ulkoilujen kupeessa sitä mietti itsekin lomailun ja vapaa-ajan merkitystä ja tarvetta. Se jäi ehkä nakertamaan ajatuksiin siksikin, että vielä lomaviikon edellä työtoveri totesi, että ”älä ota konetta mukaan”.

Kun työtavat ja -aikataulut muuttuvat, työyhteisöissä nousee esiin yhä voimakkaammin se, miten pidetään huolta työhyvinvoinnista ja tuottavuudesta. Miten vaalitaan resilienssiä, uuden oppimista ja osaamista ylipäätään. Tukeeko työyhteisö riittävästi yksilöitä, jos he ovat hajallaan? Taataanko lepoajat? Miten työpaikoilla otetaan vastaan ja huomataan nuoret tekijät, ja entä sitten sellainen konkari, jonka osaaminen ja kokemus alkaa vähitellen väistyä.

Pitkälti kyse on siitä, miten asioita tehdään fiksummin, ja niin, että työntekeminen on tuloksellista sekä tekijän että työnantajan kannalta katsoen. Se on aika suoraviivainen tavoite, mutta keinot siihen pääsemiseksi eivät välttämättä ole ihan selviä, eivät ainakaan laajassa mitassa.

Kyse on hyvinvoinnista. Hyvinvoiva ihminen hoitaa työnsä hyvin, jaksaa oppia ja joskus joustaakin. Ja varsin usein tässä yhteydessä esiin nousee se, että pitää olla tunne siitä, että hallitsee työn ja myös sen määrän. Palautumiseen jää riittävästi vapaa-aikaa. Työyhteisöstä löytyy apua ja tukea, kun siihen on tarvetta. Lomat pitää pitää ja lomalla saa ja pitääkin olla ilman, että työ painaa mielessä tai hätyyttää puheluin tai viestein.

Hiihtolomaviikko klassisessa mielessä meni jo, mutta muuten nyt eletään talvilomien kulta-aikaa. Loman tarkoitus on vaalia jaksamista ja virkistää.