Puolueiden mainoskatalogit
Meinasin uupua täydellisesti. Ryhdyin nimittäin lukemaan puolueiden vaaliohjelmia. Valitsin selkokieliset versiot, koska kuvittelin, että ne olisivat tiiviitä ja rönsyilemättömiä. Se oli täydellinen harhaluulo.
Sen sijaan tulin lukeneeksi pitkiä mainosluonteisia sepustuksia ja omakehua siitä, mitä kaikkea hienoa kukin puolue on tehnyt ja tulee tekemään, että kaikilla olisi taas tasapainoinen ja kiva olo.
Valtaosa puolueista pitää arvossa suunnilleen samoja asioita. Esimerkiksi vahvaa sosiaaliturvaa, tasokasta koulutusta, korkeaa työllisyysastetta, vahvaa maanpuolustusta ja niin poispäin. Nämä kaikki ovat toki hyviä ja kannatettavia tavoitteita, mutta miten niiden pitkäveteinen luetteleminen auttaa kansalaisia äänestyspäätöksen tekemisessä.
Vain muutamalla puolueella on näissä vaaleissa selkeä noin kymmenen asiakohdan lista omista kärkitavoitteistaan. Sellaisen listan minä haluaisin kaikilta puolueilta. Aika moni puolue tuntuu – ainakin vaaliohjelmassaan – sulkevan silmänsä siltä, että suomalaisten taloudellinen ahdinko lisääntyy huimaa vauhtia.
Täytyy mennä vuosikymmeniä taaksepäin ennen kuin vastaan tulee sellainen ajanjakso, jolloin keskituloisen suomalaisen ostovoima on ollut niin matalalla kuin tällä hetkellä. Moniko puolue tästä puhuu? Ehkä se on liian ankea asia vaaliteemaksi.
Ankeudesta ja vaikenemisesta keskusteltiin Kunnallisalan Kehittämissäätiön seminaarissa Helsingissä muutama viikko sitten. Käydyssä paneelikeskustelussa Lapinlahden kunnanjohtaja Janne Airaksinen nosti esille sosiaalipoliittisen ongelman. Hän kysyi, että miten on mahdollista, että ”maailman terveimmistä vauvoista tulee maailman sairaimpia kolmekymppisiä”?
Airaksisen mukaan monisairastavuus ja moniongelmaisuus on esimerkiksi Ylä-Savossa huolestuttavan korkealla tasolla.
Usein ongelmien vyyhti alkaa jo nuorella iällä. ”Tarvitaan kohdennettua interventiota”, Airaksinen korosti.
Satakunnan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Varhila tunnisti ongelman ja kysyi, että ”mitä tapahtuu meidän nuorille miehille”.
Asia sopisi hyvin myös vaaliteemaksi. Varhilan mukaan hyte-järjestelmän kustannuksista 70-80 prosenttia aiheutuu hyvin pienen väestönosan (noin 10 prosenttia) monesti ongelmalähtöisestä sairastavuudesta.
Kyse on kuitenkin paljon muustakin kuin kustannuksista: ensi sijassa asianosaisten ja heidän läheistensä inhimillisestä hädästä.
