TURKU
Osaajapula rakennusalalla on meillä Suomessa yleisempää kuin muualla Euroopassa. Myös tällä seudulla pula ammattitaitoisista tekijöistä on ollut todellista jo useamman vuoden. Alan yrityksissä tiedetään, että jos osaajapulaa ei saada kuriin, rakennusteollisuuden kasvu uhkaa tyrehtyä.
Turun ammattikorkeakoulun kolmannen vuoden opiskelijat Niko Paajanen ja Oona Viitanen sekä toisen vuoden opiskelija Suvi Kaunonen opiskelevat rakennusinsinööreiksi. Kolmikko ei työvoimapulasta huolimatta koe painetta astua työelämään. Heidän mielestään on positiivista ajatella, että töitä tulevaisuudessa riittää varmasti.
Sauvosta kotoisin olevaa Nikoa, Kaarinassa kasvanutta Oonaa sekä Paimiossa varttunutta Suvia on aina kiinnostanut rakentaminen tavalla tai toisella. Silti lukion jälkeen heistä kukaan ei nähnyt itsestään selvänä, että tuleva opiskelupaikka löytyisi juuri rakennusinsinöörin opinnoista.
Suvia kiinnosti oikeustieteet ja Niko luki lääketieteen pääsykokeisiin. Oona pohti välivuosia viettäessä, mikä voisi olla se oma juttu, kun urheilun parissa tapahtunut loukkaantuminen karisti haaveet poliisiurasta.
– Mietin, jos en pääsekään kouluun täytyy keksiä jokin varasuunnitelma. Sitten tein töitä isäni kanssa rakennustyömaalla ja siitä ajatus sitten lähti, Suvi paljastaa.
Niko ja Oona toteavat molemmat olevansa kiinnostuneita arkkitehtuurista. Vaikka Niko pänttäsi lääkiksen pääsykokeisiin, intuitio sai hänet listaamaan hakulomakkeeseen ensimmäiseksi vaihtoehdoksi rakennusalan ja päätyi insinööriopintoihin. Oona puolestaan seurasi sivusta, kun hänen vanhempansa rakennuttivat uutta kesäpaikkaansa Nauvoon. Töiden monipuolisuus ja tarkka suunnittelu rakennustyömaalla sai hänet pohtimaan, voisiko tulevaisuuden ammattinsa sisältää samoja elementtejä.
– Tuntuu, että palaset loksahtelivat kohdalleen, kun aloitimme opinnot rakennusinsinööri puolella.
Opiskelu maistuu, mutta työelämä opettaa
Jokainen triosta tähtäsi opiskelemaan Turkuun, sillä se oli lähimpänä lapsuudenkotia, perhettä ja ystäviä. Kolmikko toimii nyt yhdessä Turun ammattikorkeakoulun rakennusinsinööriopiskelijoiden opiskelijajärjestö TROK ry:n hallituksessa. Jokaisella on takanaan opintoja noin puolet sekä ensimmäiset harkat on suoritettu.
Opiskelijoilla on kaiken kaikkiaan hyvät fiilikset opinnoista, sillä kokemusta on karttunut erilaisista osa-alueista. Joskus on täytynyt mennä epämukavuusalueelle, mutta ne tilanteet ovat kasvattaneet heitä ammatillisesti.
– On ollut mukavaa kerryttää osaamista rakennusalasta syvemmällä tasolla ja hankkia insinöörimäisyyttä opinnoista. Kaikista kursseista ei tietenkään tarvitse tykätä, eikä kaiken tarvitse olla oma juttu. Siksi on mukavaa, kun saa itse valita suuntautumisen oman kiinnostuksen mukaan, toteaa Niko.
Oona toivoisi opintoihin enemmän tilaa harjoitteluille, sillä hänen mukaansa työelämässä oppii asioita vielä intensiivisemmin ja paremmin kuin koulumaailmassa.
– Kyllä jokainen varmasti ymmärtää, että on eri asia tehdä asioita käytännössä ja seurata oikeaa tekemistä, kuin kuunnella asioita luennoilla.
Suvi myötäilee Oonan sanoja. Hän on juuri saanut harjoittelupaikan ensimmäiseen insinööriharjoitteluun ja iloitsee, että harjoittelupaikan haastattelija kuunteli hänen toiveitaan tulevan suhteen.
– Minulle oli tärkeää tuoda esiin, että tahdon käytännön opetusta työmaalta, sillä sitä ei tietenkään koulunpenkillä kerry. On mielenkiintoista päästä näkemään, mitä rakennusmestareiden työtehtäviin ja -rooleihin kuuluu.
Kielimuureja ja ikärasismia
Nikolla, Oonalla ja Suvilla on jo kokemusta rakennustyömailta ja myös siitä, että niissä työskentelee usein muualta tulleita tekijöitä. Eri-ikäiset työntekijät ja eri kulttuurit törmäilevät samassa ympäristössä.
Koska niin alaisiksi kuin työpareiksi voi osua eri kieliä puhuvia henkilöitä, ei yhteinen sävel löydy olosuhteiden vuoksi aina käden käänteessä. Joskus asioiden ja tehtävien selventäminen vaatii erilaisia keinoja.
– Kyllä siellä ollaan käytetty paljon puhelimella internetin käännöspalveluita ja viisottu sormin ja käsin, naurahtaa Oona.
Niko toteaa, että joskus kielimuuri saattaa osoittautua ongelmaksi, kun työntekijät eivät aina ymmärrä ohjeistettua asiaa oikein. Ohjeiden antaminen ja kertaaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja hyviä vuorovaikutustaitoja.
– Jos työntekijä ei ymmärrä ohjeista kuinka asiat täytyy tehdä, syntyy helposti väärinymmärryksiä. Kyllä usein vaaditaan tuplatarkistus, että työt ovat menneet odotusten mukaisesti. Laatu ei saa kärsiä minkään asian vuoksi.
Ongelmat eivät välttämättä ole aina jääneet ainoastaan kielimuuriin, vaan nuoret ovat kohdanneet myös ikärasismia. Kolmikosta jokainen kertoo kohdanneensa vähättelyä omaa ammattitaitoaan kohtaan ikänsä vuoksi. Opiskelijat toteavat, että heillä on tuorein osaaminen ja tietotaito, mitä alalla opetetaan tuoreessa muistissa. Siksi on tärkeää, että he saavat äänensä kuuluviin ja työpanosta arvostetaan.
– Olen kuullut paljon kommentteja, että miten voin nuorena pojan kloppina tietää mistään mitään. Lisäksi usein työmailla kuulee sitä, että töiden tulisi mennä juuri jollain tietyllä tavalla tai tekniikalla, jolla ne on tehty viimeiset kaksikymmentä vuotta, Niko kertoo.
Oona ja Suvi iloitsevat, etteivät he sukupuolensa vuoksi ole kohdanneet ammattitaitonsa vähättelyä miesvaltaisella alalla. Heidän mukaansa jokaisessa työpaikassa vastaanotto on ollut lämmin ja he ovat tunteneet yhteenkuuluvuutta työmailla, vaikka valtaosa työkavereista onkin ollut vastakkaista sukupuolta.
– Kiinnostus miesvaltaista alaa kohtaan on noussut myös naisten keskuudessa, sillä meidän vuosikurssilla ainakin yksi kolmannes osasta osa on naisoletettuja.
Tulevaisuuden uranäkymät positiiviset
Vaikka rakennusalalla vallitsee työvoimapula, ei kolmikko koe sen häiritsevän heidän opiskelumotivaatiotaan. Koulussa painotetaan sitä, miten tärkeää on suorittaa opinnot maaliin, sillä se tukee ammatillista kasvua ja määrittää tulevan työnimikkeen.
Jokainen myöntää, että työelämään siirtymisessä houkuttaa eniten palkka ja siitä luopuminen tuntuu välillä hankalalta, kun koulussa on paljon läsnäoloa vaativia kursseja.
– On hyvä, että yritykset ovat alkaneet tarjoamaan opiskelijoille palkallisia harjoitteluita, sillä koemme sen hyödyttävän molempia osapuolia parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi on mahdollista päästä tekemään lopputyötä johonkin firmaan, mikä tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet työllistyä heti opiskeluiden jälkeen.
Kolmikko toteaa yhteen ääneen, että rakentaminen ei maailmasta tule varmasti koskaan loppumaan.
Sen lisäksi alalla on hyvät etenemismahdollisuudet, jos hoitaa hommat hyvin.
– Jos ei rakenneta uutta, niin ainakin korjataan vanhoja rakennuksia, joten en usko, että joudumme kärsimään työttömyydestä, Suvi tähdentää.
