Paine nousi liian kovaksi. Muutto alkoi riippumatta vastatuulesta ja lintuja alkoi virrata pohjoiseen. Muutamien tunnustelijoiden sijaan massat vyöryivät ja huolimatta lumesta ja jäisistä järvistä hanhimassat joutsenet mukanaan muuttivat. Jopa kurjet noudattivat sisäistä kelloaan ja saapuivat ajallaan. 10.4. laskettiin eteläisessä Suomessa lähes 10000 muuttavaa kurkea. Ja kurkien muutto jatkui vielä parina päivänä todella kovana. Muuttovirtaus oli lopulta niin voimakasta, että suurin osa hanhista ja joutsenista ohitti Varsinais-Suomen parissa päivässä.
Seuraavaksi ovat tulossa hyönteissyöjät. Ne odottavat sadetta ja yöpakkasten loppumista, mikä edesauttaa myös hyönteisten lisääntymistä. Toki jonkin verran on jo lähes pakonomaisella tavalla saapunut Suomeen. Rastaat laulavat kilpaa aamuisin punarintojen kanssa ja muutamia kylmänkaraisemia kahlaajalintuja on havaittu harvojen avovesien rannoilla.
Joko olet havainnut punarinnan?
Punarinta on se lintu, joka tuo minulle kevään. Aamun hämärässä raikkaudessa kuuluu pulppuileva luritus. Linnun laulu on kuin puro, joka pulppuilee kahden kiven välistä voimalla. Laulu tuntuu kuuluvan kotipihan pensaasta. Siellä koiraslintu pitää reviiriään ilmoittaen toisille koiraille hallitsemastaan alueesta.
Punarinta on ensimmäisiä meille muuttavia hyönteisiä syöviä lintuja. Se pyrähtää pensaan kätköistä tai puun oksalta maahan, nappaa saaliinsa ja lennähtää välittömästi suojaan tarkkailemaan ympäristöään uuden saaliin toivossa. Vaikka linnun rintapuoli on hyvin räikeän oranssinpunainen, saattaa se jäädä huomaamatta, jos sen liikkeitä ei huomaa. Takaapäin se on hiekan harmaa ja maastoutuu värinsä puolesta loistavasti. Mutta laulusta sen havaitsee parhaiten.
Punarinta on yleinen lähes koko maassa. Pohjoisimmilla levinneisyysalueillaan lintu on kuitenkin harvinaisempi. On mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat lämpimämmät ajat parantavat lajin kantaa.
Kirjoitaja: Petri Laine
