Paimiossa on kuitenkin kovasti yritetty pysäyttää – tai ainakin hidastaa – luontokatoa. Ja luvataan tehdä niin vastakin.
Asenne on siis kohdallaan. Tehtävä on kuitenkin työläs, monimutkainen ja äärimmäisen vaativa.
Runsaslajinen eheä luonto, suojellut, hyvinvoivat ympäristöt, puhdas vesi ja raikas ilma ovat useimmille suomalaisille tärkeitä. Ainakin puheiden tasolla. Tärkeys karisee sitä mukaa kun ryhdytään puhumaan rahasta. Ja siitähän puhutaan melkein aina.
Valitettavasti ei tarvitse paljon liioitella, jos sanoo, että kuntapolitiikassakin monelle päättäjälle kaikkein pyhin ja päällimmäisin asia on raha. Totta kai taloutta ja hyvinvointia pitää vaalia, mutta samalla on nähtävä, että luontoarvojen laiminlyönti – ja siihen liittyvä ympäristöongelmien vähättely – tulee ennen pitkää kohtalokkaan kalliiksi.
Ehkä jopa niin kalliiksi, että vahingot eivät ole enää korjattavissa millään summilla.
Ymmärrän toki jossain määrin heitäkin, jotka sanovat Suomen ja muiden Pohjoismaiden menneen ympäristöasioissa jo hivenen liiallisuuksiin. Kysytään, että kannattaako täällä Pohjolassa ”nipottaa” ja upottaa ympäristöhankkeisiin miljardeja euroja, kun esimerkiksi väkirikkaissa Aasian maissa päästöt lienevät Fennoskandiaan nähden jopa satakertaisia.
Vaikka päästöt eivät kunnioita valtioiden välisiä rajoja, niin omaa ilmaa ja omia vesiä me silti etupäässä suojelemme.
Vietin pääsiäisviikon Muonion Jerisjärvellä. Niillä seuduin on kuulemma maailman puhtain ilma. Jos asia pitää edes likimain paikkansa, niin se Suomelle suuri ilo ja kunnia.
Todella tärkeää on myös se, että suomalainen elinkeinoelämä suhtautuu nykyisin ympäristöarvoihin kaikkea muuta kuin penseästi. Nähdään, että pitkän linjan insinöörimaana Suomella on erinomaiset edellytykset luoda uusia, ympäristöteknologioita ja -innovaatioita sekä sitä kautta myös taloudellista tasapainoa ja hyvinvointia.
Joku tuonkin seikan varmasti kyseenalaistaa. Eiväthän kaikki usko edes ilmastonmuutoksen ja luontokadon olemassaoloon.
Varmaan onkin mukavampi uskotella itselleen, ettei tuollainen mörrinmöykky ole totta. Silloin on lupa elää kuten ennenkin. Eli olla välittämättä kaikesta ikävältä kalskahtavasta, joka saattaa tietää rahanmenoa.
