Vistan koulun erityisluokanopettaja Hanna Niiranen on työskennellyt Paimiossa opettajana yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Vuosien varrelta hänelle on kertynyt monenlaisia muistoja, joista yksi nousee erityiseksi. Niiranen kertoo, miten heidän kouluunsa oli tullut uusi ekaluokkalainen oppilas, jolle toinen ekaluokkalainen esitteli paikkoja. Uusi oppilas ihasteli, miten hieno eräs kuvaamataidon työ oli, vaikka oli vasta ensimmäisen luokan oppilaan tekemä.
– ”Niin, täällä pienikin voi onnistua” , ekaluokkalainen totesi. Siitä on tullut sen jälkeen mottoni, Niiranen sanoo.
Niiranen toimii erityisluokanopettajana Vistan koulussa ja hän opettaa tällä hetkellä 11 lapsen kakkosluokkaa. Lisäksi hän toimii Vistan koulun vararehtorina.
Koska turkulainen Niiranen on viihtynyt Paimiossa opettajana jo vuosikymmeniä, hän todennäköisesti viihtyy työssään hyvin.
– Viihdyn! Paimiossa on todella panostettu lapsiin, kouluihin ja henkilökuntaan. Minulla on myös ihanat työkaverit, opettajat ja ohjaajat, jotka ovat aina valmiina auttamaan kaikessa, Niiranen sanoo.
Koulumaailma muuttunut
Vuosien varrella Niiranen on nähnyt koulumaailman muutoksen.
– Hyvä muutos on se, että nykyisin lapset ovat avoimempia, rohkeampia ja ottavat paremmin kontaktia aikuisiin. Aikuiset ja lapset ovat jotenkin lähempänä toisiaan koulussa ja yhteiskunnassa muutenkin.
Niiranen kehuu myös koulunsa kannustavaa ilmapiiriä.
– Minulla oli jokin tietotekninen haaste, jonka vihdoin sain selvitettyä. Oppilaani tuli kehumaan minua ja sanoi ”hyvä Hanna! Mä oon ylpeä susta!” Selvästi siis lapsetkin ovat oppineet kannustamisen taidon, Niiranen hymyilee.
Tietotekniikka onkin yksi suuri koulumaailmaa muuttanut tekijä. Myös opettajien työ on muuttunut vuosien varrella ja työn oheen tullut paljon muutakin kuin opetus.
– On kirjaamista, palavereita, paperitöitä ja yhteydenpitoa paljon enemmän kuin ennen, Niiranen kuvaa.
Inkluusio
Erityisoppilaiden määrä on kasvanut myös vuosien saatossa. Tätä ei Niirasen mukaan selitä ainoastaan se, että erityislasten tarpeet huomioitaisiin nykyisin aiempaa paremmin, vaan oikeasti tuen tarvitsijoiden määrä on kasvanut.
Kun Paimiossa oli aiemmin 4–5 erityisluokkaa, nykyisin jokaisella luokka-asteella on omansa. Niirasen mukaan ei ole yhtä selittävää asiaa, miksi näin on.
– Elämisen tahti on tietysti nykyisin erilainen kuin ennen. Kun ennen oli vain se kirja, nykyisin on virikkeitä joka puolella, jotka vievät tarkkaavaisuutta. Myös vaatimukset ovat koventuneet joka puolella. Mutta myös neuropsykologisia ongelmia on lapsilla nykyisin aiemmin kuin ennen ja sitä ei voi yhdellä ainoalla syyllä selittää, mistä ne johtuvat. Lisäksi kasvatuksen traditio on muuttunut ja esimerkiksi vanhempien jaksaminen voi olla koetuksella, Niiranen pohtii.
Seuraava koulumaailman muutos on inkluusio. Paimiossa tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisimman moni erityisen tuen oppilas saa tukea yleiopetuksen ryhmässä. Pienluokkia ei silti olla kokonaan lopettamassa. Pieni ja tuettu ryhmä on hyvä opiskelupaikka.
Paimiossa inkluusio tulee tapahtumaan pienimmistä, tulevista ekaluokkalaisista alkaen.
Kansainvälistä toimintaa
Niiraselle koulun kansainvälinen toiminta on ollut sydäntä lähellä aina. Hän on oman työnsä ohessa hankkinut koululle kansainvälistä Comenius- ja Erasmushankerahoitusta, jonka avulla on järjestetty oppilaille tutustumismatkoja ulkomaisiin kouluihin ja opettajille kansainvälisiä vaihtoja.
Yhteensä Niiranen on hankkinut rahoitusta jo yli 100 000 euron verran ja yli sadalle oppilaalle.
– Lopetin laskemisen sadassa; niin monta henkilöä on liikkunut rahoituksen turvin koulultamme, Niiranen kertoo.
Kymmenien järjestettyjen reissujen kautta on kierretty ympäri Eurooppaa ja Niiranenkin on saanut ystäviä niin Liettuasta, Walesista, Portugalista, Italiasta, Belgiasta kuin Sveitsistä.
– Vieraanvaraisuus puolin ja toisin on tärkeää: aina on löytynyt myös vieraileville oppilaille ystävällisiä paimiolaisia isäntäperheitä. Kohtaamiset rakentavat eurooppalaista yhteistyötä tulevaisuuteen, Niiranen sanoo.
Parasta hänen mukaansa on tarjota näitä kohtaamisia ja elämyksiä lapsille. Ylipäätänsä työnsä parhaaksi puoleksi Niiranen mainitsee työkavereiden lisäksi lapset.
– Se hetki on aina hieno, kun huomaa, että luokkahenki alkaa muodostua. On hienoa, kun oppilaille alkaa tulla omia juttuja ja huumoria, Niiranen toteaa hymyillen.
Hanna Niiranen
Vistan koulun erityisluokanopettaja ja vararehtori
Valmistunut luokanopettajaksi 1980-luvulla, Paimiossa opettajana vuodesta 1991, töissä ensin Nummenpään koulussa, sitten Myllyhaan koulussa ja vuodesta 2010 Vistan koulussa
Erikoistunut erityisopettajaksi ja erityisluokanopettajaksi vuonna 2005
Vistan koulun kansainvälisen toiminnan tiimivastaava
Perheeseen kuuluu kaksi aikuista lasta
Harrastaa taidenäyttelyitä
Syntymäpäivänä perheen järjestämällä yllätysmatkalla
