Sauvo
Käsittämättömän hyvä, arvosanana kymppi-plus. Ylitti kaikki ennakko-odotukset.
Muun muassa näillä sanoin kuvailtiin viikonloppuna Sauvossa järjestettyä kotimaisen suunnistuskauden kevään isoa avaustapahtumaa, FinnSpring 2023:sta.
Lähes 2 000 suunnistajan ja yli 3 000 urheilijasuorituksen suunnistusviikonloppu laittoi kieltämättä järjestävät seurat, noin 250-jäsenisen RastiPiikkiön ja vielä reilusti pienemmän Sauvon Urheilijat tiukkaan paikkaan: Miten Osmalahteen kiemurtelevan kapean asvalttitien varrelle, keskelle varsinaissuomalaista pelto- ja metsämaisemaa voisi rakentaa useiden tuhansien päivittäisen kävijän tapahtuman?
– Yksi tärkeä tekijä on se, että kisoja valmisteltiin kuusi vuotta. Ensimmäiset suuntaviivat tämän kevään FinnSpringiin luotiin jo vuonna 2017, ja töitä on tehty koko ajan määrätietoisesti ja ennen kaikkea uskomattoman motivoituneen seuraväen kesken. Se on mahdollistanut tämän, kiitteli kilpailunjohtaja Harri Lukander, joka sukkuloi viikonlopun aikana kisa-alueella varmasti yhden jos toisenkin pitkän suunnistusmatkan verran.
Huhtikuun kuivuudelle kiitosta
Yksi iso tekijä FinnSpringin onnistumisessa oli myös huhtikuun poikkeuksellisen kuiva, ja vieläpä vähän keskiarvoa lämpimämpi sää. Siinä missä vielä huhtikuun alussa Osmalahden metsät ja pellot olivat lähes 20-senttisen lumipeitteen alla, päästiin kuun kolmantena viikonloppuna nauttimaan vuodenaikaan nähden harvinaisen kuivasta peltoaukeasta ja metsänpohjasta.
– Kyllä siinä etukäteen jännittämistä riitti, varsinkin kun lunta saatiin vielä maaliskuun lopussa aika paljon. Silloin kyllä riitti stressiä, että miten runsaan kolmen viikon päästä voitaisiin järjestää iso suunnistustapahtuma, pyöritteli kisojen järjestelysihteeri Salla Sergelius RastiPiikkiöstä.
– Täytyy olla myös siinä mielessä nöyrä, että olihan meillä aivan uskomaton tuuri myös sään suhteen. Tähän alle kaksi viikkoa vesisadetta ja kisakeskus olisi uinut mutavellissä, Lukander muistutti.
Riskinotto kannatti
Kilpailunjohtaja Lukanderin mukaan kisojen järjestämissä oli etukäteen kaksi vaihtoehtoa, joista järjestävät seurat valitsivat kunnianhimoisemman ja samalla suuremmalla riskillä varustetun. Osmalahteen vedettiin kisoja varten muun muassa oma kuituliittymä verkkoyhteyksiä varten, ja väenpaljoudessa mobiilidatayhteyksien varmistamiseksi Elisalta tilattiin lisävahvistinmasto kisakeskuksen kupeeseen.
– Tällaiset kisat voi yrittää järjestää niin, että karsii kaikista mahdollisista ylimääräisistä kuluista tai sitten niin, että tehdään oikeasti isosti isot kisat. Valitsimme jälkimmäisen tien ja nyt ainakin voi sanoa tyytyväisenä, että riski kannatti. Eurojen laskemisen aika on myöhemmin, mutta jo nyt voi sanoa, että kyllä tästä järjestäville seuroille plusmerkkinen tulos jää, Lukander iloitsi.
Yksi asia tosin mikä vähensi merkittävästi kisajärjestäjien taloudellista riskiä oli valtava talkoopanos FinnSpringin takana. Noin 250 henkilön talkooporukka, joka koostui RastiPiikkiön, Sauvon Urheilijoiden ja muiden seudun yhdistysten jäsenistä, mahdollisti monipuolisen tapahtuman järjestämisen.
Yksi pitkän linjan talkooaktiiveista on Taisto Nieminen, jonka vastuualueena oli muun muassa logistiset järjestelyt kisaviikonlopun aikana. Erikoisen logistiikasta teki se, että kisa-alueelle sekä kisaajat että katsojat kuljetettiin satojen bussikyytien voimin Sauvon keskustasta.
– Se oli oikeastaan pakon sanelema valinta, koska ei sellaista auto- ja liikennemäärää olisi voinut tuoda kapealle Osmalahdentielle. Mutta nyt kun näkee miten tämä toimii käytännössä ei voi kuin ihmetellä, miksei tällaista ole kokeiltu jo aikaisemmin. Pääset kahdella eurolla suoraan kisakeskukseen, eikä tarvitse stressata ollenkaan siitä, minne oman auton saa parkkiin. Aivan loistavaa, Nieminen hymyili.
Muksulan kautta kisoihin
Siinä missä perheiden isovanhemmat, vanhemmat ja varttuneemmat lapset kiersivät kartat ja kompassit käsissään Osmalahden metsiä kisapäivien aikana, vietti osa perheiden pienimmistä päivää FinnSpringin muksulassa. Hoitopaikka mahdollisti sen, että pienten lasten vanhemmatkin pääsivät osallistumaan kisoihin, vaikka hoitajaa ei löytyisikään omasta lähipiiristä.
– Leikkejä, välipalaa ja sitten taas leikkejä. Olen aina tykännyt viettää aikaa lasten kanssa, joten siksi minulle sopi hyvin, että otan vastuun muksulan järjestämisestä. Parikymmentä ilmoittautumista tuli ennakkoon tätä päivää varten ja sen perusteella . Se mahdollistaa monelle vanhemmalle sen, että pääsee ylipäänsä suunnistamaan, sanoo pitkän uran päiväkotimaailmassa tehnyt Sirpa Hatakko.
– On tässä useampi esimerkki, että lapsi on tuotu muksulaan, sitten on käyty juoksemassa kisa läpi ja runsaan tunnin päästä haettu lapsi pois hoidosta. Aika tehokasta, naurahtaa Hatakon ja Irmeli Wahlbergin kanssa muksulaa pitävä Hannele Nieminen.
Tehokasta, mutta toimivaa. Näin voisi varmaan kiteyttää hyvin sen, miten RastiPiikkiö ja Sauvon Urheilijat järjestivät tämän kokoluokan suunnistustapahtuman. Lähes kaikkien seuran jäsenten oli aktivoiduttava, ja se ei ole 2020-luvun Suomessa enää mikään itsestäänselvyys, kun ihmisten vapaa-ajasta kilpaillaan niin monella taholla.
Mikä salaisuutena?
Mikä oli siis RastiPiikkiön salaisuus tässä ponnistuksessa?
– Sitä on vähän itsekin ihmetelty. Emme ole aiemmin järjestäneet mitään näin isoa tapahtumaa ja jotenkin kaikilla on ollut hirveä halu olla auttamassa ja mukana tekemässä. En minä oikein osaa mitään yksiselitteistä syytä antaa, Taisto Nieminen sanoo.
– On kysytty suoraan, että haluaisitko olla mukana tällaisessa tapahtumassa ja auttaa. Ei se ole vaatinut sen enempää. Se on pakko sanoa, että meillä on seuran sisältä löytynyt uskomattoman paljon erilaista ammattitaitoa ja osaamista, jota on pystytty hyödyntämään eri rooleissa sekä tapahtumassa että tapahtumaan valmistautuessa, kiittelee puolestaan Harri Lukander.
– Kai se, että tekeminen on kivaa, on tärkeintä. Hymyssä suin täällä tehdään eikä mikään ole pakotettua. Vapaasta halusta mukavaa puuhaa ja vieläpä sellaisella osa-alueella mistä on kokemusta myös työuralta, niin miksipä sitä ei tekisi, pohtii puolestaan Sirpa Hatakko.
Arola pettyi lauantaina, mutta jyräsi sunnuntaina
Paimion Rastin Topias Arolan FinnSpring Sauvossa oli kaksijakoinen kokemus: Lauantain pitkän matkan kilpailun huippusijat vesitti virhe heti ensimmäisellä rastivälillä, kun taas sunnuntain viestissä Arola nosti toisella osuudella ja kolmanneksi nopeimmalla osuusajalla Paimion Rastia yli 20 sijaa ylöspäin kymmenen parhaan joukkoon.
– Lauantain kisa oli kokonaisuudessaan aika huono. Tuli heti alkuun virhe, ja vaikka koitin pitää mielen korkealla ja tehdä parhaani loppukisan ajan, ei matkanteko sujunut oikein missään vaiheessa kovin hyvin, Arola harmitteli.
Lopulta Arola oli lauantain miesten eliittisarjan kisassa 11:s, runsaat yhdeksän minuuttia voittaja Timo Sildiä perässä. Rastin parhaana kisassa oli konkari Frederic Tranchand , joka ehti 8:nneksi.
Haapala naisten ykkönen
Naisten eliittisarjan kärkipaikan valtasi Iida Haapala, joka juoksee ensimmäistä kauttaan joensuulaisen Kalevan Rastin punamustissa väreissä.
Naisten rata oli lähes 11 kilometrin pituinen. Miehille juostavaa kertyi linnuntietä mitattuna lähes 15 kilometriä. Todellinen matka kasvoi kuitenkin selvästi pitemmäksi. Täydellisiin suorituksiin ylsivät vain harvat.
Kuten kisan tiedotteessakin todettiin, ratamestari oli päättänyt, ettei suomalaisen suunnistuskevään suurin kilpailu latistu puistokävelyksi. Maaston hankaluutta korostettiin myös useassa urheilijahaastattelussa suoritusten jälkeen.
– Olihan se aika haastava ja raskas maasto. Huomasi hyvin, että jalka alkoi loppua kohden painaa tavallista enemmän. Sellaista vaikeakulkuista ryteikköä ja pusikkoa oli todella paljon, Arola tuumi.
Kaksipäiväinen FinnSpring houkutteli Sauvoon yli 3 000 suunnistajaa. Kilpailu kuuluu kansainvälisen suunnistusjärjestön IOF:n WRE-sarjaan, josta kerättävät pisteet vaikuttavat arvokilpailujen lähtöjärjestyksiin.
Rastilla tasapainoiset viestit
Sunnuntain viestikilpailu puolestaan oli samalla kotimaisen Viestiliigan ensimmäinen osakilpailu. Siinä Rastin naiset ylsivät 9:nneksi ja miehet kahta pykälää paremmin 7:nneksi.
Jos oli Arolalla haastava päivä lauantaina, korjasi hän kurssia sunnuntaina suunnistamalla kolmanneksi nopeimman osuusajan ja nostamalla joukkueensa sijalta 31 sijalle 9 ennen ankkuriosuutta.
– Se oli ihan hyvä ja tasapainoinen veto. Oli koko ajan hyviä selkiä napsittavaksi, Arola tuumi.
Ankkuriosuudella Tranchandilla oli sauma nostaa Rasti jopa loppukirissä neljänneksi, mutta lopulta nuoremmat olivat viimeisten satojen metrien aikana terävämpiä.
– Varmaan siinä ”Fredillä” näkyi vielä kilpailutuntuman puute myös. Ihan hyvä kokonaisuus silti joukkueelta, Arola päätti.
Arolan ja Tranchandin lisäksi Rastin miesten joukkueessa suunnisti Lari Takanen. Naisten joukkueen muodostivat puolestaan Inga Dambe, Tuulia Viberg ja Milja Väätäjä.
