KAARINA
Tanssiseura Sekahaku järjesti Liittoisten lavalla helatorstaina ilmaisen tutustumispäivän. Kokeilemaan pääsi erilaisia paritansseja, kuten foksia, valssia, fuskua, rumbaa ja valssia.
Päätin ottaa haasteekseni foksin, joka on itselleni täysin vieras. Lähdin tunnille ennakkoluulottomasti ja olin valmis ottamaan vastaan kaiken opin jonka saan.
Olin ajatellut, että paikalla olisi vähintään kymmenkunta iäkkäämpää ihmistä testailemassa tanssitaitojaan kesän lavatansseja varten. Yllätyin kun tupa oli aivan täynnä ihmisiä. Paikalla oli kaksikymppisistä nais- ja miesoletetuista aina keski-ikäisiin ja ikäihmisiin asti kymmenttäin ihmisiä. Yllätyin positiivisesti, että paritanssit vetoavat suurempaan ikäryhmään vielä tänäkin päivänä.
Nuorille olisi vielä tilaa paritansseissa
Tanssinopettaja Antti-Ville Heikkilä kertoo, että yllättyi iloisesti ihmismäärästä, joka oli saapunut ilmaiseen tutustumispäivään. Hänen mukaansa yleensä tunneilla käy noin kolmekymmentä osallistujaa riippuen tanssilajista.
– Toivotaan, että nämä ihmiset löytäisivät uudestaan myös paritansseihin. Koronan jälkeen mukaan on tullut jopa toistakymmentä uutta kasvoa. Suunta näyttäisi olevan siis ylöspäin, joka on hienoa huomata, Heikkilä kertoo.
Vaikka tutustumispäivään oli saapunut useita nuoria osallistujia paikalle, niin normaaleilla tanssitunneilla ei ole vielä ollut Heikkilän mukaan nuorista tunkua. Hän toivoisi, että mukaan lähtisi enemmän eri-ikäisiä ihmisiä ja paritanssit saataisiin samanlaiseen nosteeseen eri sukupolvien välillä, kuin ennen.
– Nuoret kaipaavat oman ikäistä porukkaa, jotta he viihtyisivät paremmin. Kausittain olemme pyrkineet järjestämään oman ryhmän alle 25-vuotiaille nuorille. Se vaatii kuitenkin kiinnostusta nuorilta. Tärkeää on myös, että saman ikäinen houkuttelisi lähtemään mukaan, keski-ikäinen ei välttämättä tavoita nuoria samalla tavalla, Heikkilä pohtii.
Heikkilä on itse tanssinut pienestä pitäen, mutta lavatansseja hän on harrastanut 21- vuotiaasta lähtien. Hän kokee, että nykyään on isommat ryhmäkoot, kuin silloin. Nuoriin liittyen hän on huomannut yhden asian, joka toimii nykypäivänä paremmin.
– Bändi vaikuttaa paljon siihen, että nuoret lähtevät lavatansseihin. Erityisesti yksi hyvä esimerkki on Kyösti Mäkimattila , joka saa nuorta kansaa liikenteeseen, hän toteaa.
Kertaus on opintojen äiti
Paritansseista minulla on kokemusta yläastelta, kun tanssin ysien tansseissa. Lihasmuistissa ei ollut kauheasti mitään. Olin hiukan kauhusta kankeana, miten jalat lähtevät foksin pyörteisiin. Opettaja näytti onneksi perusteellisesti tanssiliikkeet ja rytmin, josta lähdettiin liikkeelle.
Aluksi valittiin ensimmäiset tanssiparit, jonka jälkeen tanssikumppania vaihdettiin tasaisin väliajoin. Siinä sai esitellä itseään useampaan otteeseen.
Musiikin alkaessa soimaan ja ensimmäisiä tanssiliikkeitä ottaessa olo oli kuin karusellissa. Pää aivan pyörällä! Miten lähdetään liikkeelle, vaikka olin katsonut tarkasti, miten opettajan jalat menevät.
Viejän roolissa piti minun aloittaa vasemmalla jalalla, jonka seurauksena en sitten muuta tehnytkään, kun iskin vasempaa jalkaa kerta toisensa jälkeen eteenpäin ja unohdin oikean jalan täysin. Opettaja onneksi huomasi tilanteen ja tuli näyttämään, miten jalat kuuluu ottaa: ’’Hidas, hidas, nopea nopea.’’
Muutaman kerran rautalangasta väännettynä aivot alkoivat rekisteröidä, miten sitä jalkaa kuuluu tampata. Pääsin mukaan hitaasti, mutta varmasti.
Positiivisella mielellä eteenpäin
Huomasin, että tanssissa on tärkeää parin välinen kontakti, molempien pitää lukea toista ja vietävän roolissa olevan on luotettava, että viejällä on homma hanskassa ja tanssi soljuu luontevasti eteenpäin. Parinani oli niin ensikertalaista kuin kokeneita konkareitakin. Välillä huomasin, miten minua viedään. Itseluottamus ei ollut vielä niin korkealla, että olisin varmoin askelin mennyt musiikin tahdissa eteenpäin. Heti, kun yritin jutustella parin kanssa, niin askeleet herpaantuivat täysin ja jalat olivat solmussa.
Täytyi keskittyä tanssiin, musiikkiin ja rytmiin. Toistin mielessäni vain ’’hidas, hidas, nopea, nopea’’ ja silloin sain jotenkin pysyttyä rytmissä. Vaikeaa se kuitenkin oli, ja hikikarpalot valuivat.
Neljänkymmenen viiden minuutin tutustumistunnilla ei kerennyt kauheasti takertumaan yhteen tanssiliikkeesen, vaan tahti oli aika nopea, koska opettaja halusi ehtiä käymään tärkeimmät liikkeet läpi. Lopuksi käytiin vielä pyörähdykset, jossa myös jalka ja rytmi oli tärkeässä roolissa.
En päässyt ihan kärryille, missä kohtaa jalat piti olla ja mikä oli oikea rytmi, mutta oikeaan suuntaan sentään osasin kääntyä. Muista tanssikumppaneista sai vähän vertaistukea. Hyvällä mielellä, heittäytymiskyvyllä ja huumorilla selvittiin pitkälle.
Kokemus oli erittäin mielekäs, opettajalta ja tanssikumppaneilta sai paljon tsemppiä ja uskoa omiin taitoihin. Hienoa oli huomata, miten lähes jokainen tanssipari antoi aina positiivista palautetta tanssin loputtua.
Tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. Yksi tunti ei riitä. Useamman tanssikerran se vaatii, että pääsee kunnolla foxin vietäväksi. Voisin mennä joskus jopa uudestaan.
Niko Kettunen
