Teatterialan opiskelupaikat ovat harvassa, mutta hakijoita kyllä riittää. Esimerkkinä toimii teatterikorkeakoulun näyttelijälinja, joka on Suomen vaikein koulutusohjelma päästä sisään, kun suhteutetaan hakijamäärä opiskelupaikkoihin. Itselläni tänä keväänä on kaksi hakukohdetta, joista toisen pääsykokeet ovat vielä edessä.
Näin yhden yliopisto-opiskeluvuoden jälkeen on ollut hurjaa ja jännittävää uskaltaa nojata uuteen elämän suuntaan ja toivoa, että se kantaa. Taidealoissa epävarmuus on usein vahvasti läsnä opiskeluhakujen lisäksi myös työllistymisessä ja tulevaisuuden suunnittelussa. Työt ovat usein keikkaluontoisia ja vaihtelevia. Taideala vaatii sitkeyttä, syvästi itsensä tuntemista ja resilienssiä poikkeuksellisen paineistetuissa tilanteissa. On jaksettava hakea uudestaan ja uudestaan niin opiskelemaan, keikkoihin kuin työpaikkoihinkin – ja tämän jälkeen ravisteltava hylkäyksen tunteet niin, etteivät ne takerru osaksi identiteettiä. Se on ihan todella vaikeaa.
Näyttelijän työ ja teatterialan ammattilaisuus ovat siinä mielessä erikoisia, että niitä kohti on lukemattomia reittejä. Ei ole vain yhtä koulutusta, jonka jälkeen olisi esimerkiksi valmis näyttelijä tai ohjaaja. Toinen henkilö voi päästä vaikkapa neljän hakukerran jälkeen opiskelemaan yliopistotasolla teatterialaa, kun taas toisella ei välttämättä ole mitään tutkintoa ja pärjää silti hienosti. Vaikka se on vaikeaa, on epävarmuus hyväksyttävä ja on tultava ystäviksi sen kanssa. Olen toistellut kevään itselleni: mene sitä kohti, mikä pelottaa. Vaikka tie on mutkikas ja kuoppainen, ei mikään estä minua päätymästä unelmani pariin. Minä tiedän, että olen nyt oikeassa suunnassa.
Aada Sevón
Aada Sevón on Kaarinassa asuva näyttelijä, opiskelija ja luontoihminen.
