Varkaudessa rakennettu höyrylaiva Maurits Holmberg ajoi karille jo valmistumisvuotenaan 1906. Kerrotaan, että telakalta lähdettyään laiva suuntasi kohti Saimaan kanavaa ja täräytti kivelle heti Lappeenrannan kupeella Lauritsalassa.
Turku keskuspaikkanaan laiva palveli pitkään ensin Sauvon-Halikon-Kemiön suunnalla ja myöhemmin Turun, Naantalin, Vehmaan ja jopa Ahvenanmaan reiteillä. Vuodesta 1925 lähtien alus tunnettiin nimellä ”Wellamo”.
Monien iäkkäämpien sauvolaisten isovanhemmille Maurits Holmberg oli aikoinaan tärkeä kulkuväline. Se ei kuljettanut pelkästään maatalouteen ja rakentamiseen liittyvää rahtia, vaan myös matkustajia Turun ja Naantalin iloisiin kesärientoihin.
Laitureita oli pitkin rannikkoa. Sauvossakin useita.
Loppuvuosinaan Wellamo kuljetti matkustajien ja tavaroiden ohella teuraskarjaa saaden sen johdosta lempinimen ”Mulli-Wellamo”.
Upposi 60-luvulla kaksi kertaa
Vuonna 1965 Wellamo alias Maurits Holmberg ei enää läpäissyt katsastusta. Loppuun asti ajettu höyrypaatti modifioitiin Aurajokeen kahvilalaivaksi. Niille sijoilleen se upposi 1969.
Turussa Crichton Vulcanin telakalla ensimmäisen karilleajon myötä vuonna 1906 vaihdettu pohjalevykään ei pelastanut laivaa. Luultavasti pikemminkin edisti uppoamista.
Wellamo nostettiin seuraavana vuonna ylös joen pohjasta. Kahvilalaivan pitäjä Helmi Hanttu hinasi riisutun Wellamon Klaara -laivalla Airistolle, missä se sattui yllättäen jälleen uppoamaan – ja juuri syvänteen kohdalla.
Siellä syvällä monien muistojen Wellamo makaa vieläkin.
Savossa ei käytetty z-kirjainta
Mutta yhtä kaikki Maurits Holmberg oli vuonna 1906 jotain uutta, suurta ja hienoa. Aluksen glooriaa ei himmentänyt edes taannoinen karilleajo Saimaalla eikä myöskään se, että Varkauden telakalla savolaiset olivat kirjoittaneet laivan nimen väärin komentosillan keulakaiteeseen.
Siihen olisi pitänyt kirjoittaa Mauritz Holmberg, joka oli aluksen virallinen nimi. Laivan Varkaudesta tilannut kemiöläinen varustamo oli nimeltään ”Ångbåts Ab Mauritz Holmberg”.
Mutta Savossa ei tuohon maailmanaikaan käytetty z-kirjainta.
Laiva oli kuitenkin menestys ja ylpeyden aihe. Jopa siinä määrin, että Mauritzin päivänä vuoden 1908 syyskuussa Kemiön Lappdalissa laivaa ja sen matkustajia muistettiin kuorolaululla.
Huudettiin hurraata ja jaettiin naisille kukkia.
Sanotaan, että Wellamo oli viimeinen alkuperältään aito matkustajahöyrylaiva Turun saaristossa.
Peimarilla oli jos jonkinlaista paattia
Sauvon kotiseutumuseo kertoo verkkosivuillaan, että jo vuonna 1885 Sauvon laivaliikenne oli kohentunut entisestään, kun höyrylaiva Salo alkoi kulkea Kaarinan ja Paraisten välillä sijaitsevan Kirjalansalmen kautta Peimarille ja sieltä vanhaa reittiä pitkin Saloon.
Niinpä Sauvon rannikko aina Paddaisista Rikaniemeen oli saatu laivaliikenteen piiriin. Kyseisellä reitillä kulkivat 1890-luvulla myös höyryalukset Skärgården ja Nystad – keskimäärin kerran päivässä.
Lisäksi pieni Kuusistonsalmessa liikennöivä höyrysluuppi Kustösund jatkoi 1890-luvun alussa reittinsä Paddaisiin asti.
Eikä siinä vielä kaikki.
Kuusisto, Kivimaa ja Onni
Sauvon kotiseutumuseon verkkosivut tietävät kertoa, että vuosina 1891–1911 Turun ja Sauvon Paddaisten välistä laivayhteyttä liikennöivät myös alukset Kuusisto ja Kivimaa. Liikenne oli vilkasta, parhaimmillaan maanantaista lauantaihin, molempiin suuntiin.
Ja vielä on lisättävä, että Turusta sisäväylää Helsinkiin kulkenut alus Onni pysähtyi aikoinaan Karunan kartanolla, Sandössä, Päisterpäässä, Rajalahdessa, Ampolassa, Korsniemessä, Inkiniemessä ja Rikaniemessä.
Kirjalansalmesta Rövarnäsin kautta Peimarille kulkenutta saaristolaivaa varten rakennettiin puolestaan laiturit Ruonlahteen, Naarslahteen, Tiikarlaan, Steningeen, Syvälahteen, Orssaareen, Svartholmaan sekä Rantolaan, josta laivat sitten jatkoivat kulkuaan Karunan kartanon laiturin kautta Kemiön Kiilaan.
Salo oli pitkä ja kulki syvällä
Steam ship ”Salo” rakennettiin vuonna 1875 Göteborgs Mekaniska Verkstadin telakalla Ruotsissa. Sen tilasi vuosina 1875-78 toiminut Salon Höyrylaiva Oy.
Vuonna 1911 s/s Salo siirtyi Ångbåtsbolaget Maurits Holmbergin omistukseen.
S/S Salo oli omana aikanaan briljantti paatti. Sillä oli kaksi yläkantta ja pituutta yli 30 metriä. Kuutisen metriä enemmän kuin myöhemmin valmistuneella Maurits Holmbergillä. Leveys oli suunnilleen sama eli noin 5,5 metriä.
Myös syväystä s/s Salolla oli melkoisesti, jopa hivenen liikaa. Täydessä lastissa Salo kulki yli kahden ja puolen metrin syvyydessä, josta seurasi vääjäämättä ongelmia.
Vuoden 1912 kesällä silloisen Salon pitäjän nimikkolaiva ei päässyt syväyksensä johdosta kertaakaan Saloon saakka. Jouduttiin aloittamaan joen ruoppaus.
Salo koki tulipalon ja pommitukset
Maurits Holmbergin tavoin höyryalus Salokin oli ehtinyt kokea jo varhain monenlaista. Esimeriksi vuoden 1901 heinäkuussa laivan keittiöstä alkoi vaarallinen tulipalo, joka levisi matkustajatiloihin saakka. Onneksi laiva oli Naantalin satamassa, eikä kukaan loukkaantunut.
Vuoden 1916 heinäkuussa 23.30 saksalainen Zeppelin-ilmalaiva pudotti kahdeksan pommia Maarianhaminaan. Niistä neljä osui satamaan s/s Salon vierelle. Kaikki laivan ikkunaruudut, lasit ja posliinit menivät rikki.
Mutta se oli sodan oloissa pientä.
Tämän artikkelikokonaisuuden yhteydessä on käytetty muun muassa seuraavia lähteitä:
Sauvon kotiseutumuseon tietokanta.
http://www.turkusteamers.com/saaristoliikenne/salo/laiva.html.
Saaristoliikenne.
Turun museokeskuksen aineistot.
Mauritz Holmberg (myöhemmin Wellamo)
Alussa pääreitti Turku–Lappdal–Kemiön Kiila (vuoropäivinä Halikon Kokkila).
Valmistusvuosi ja valmistaja: 1906 Lehtoniemi & Taipale, Joroinen (nyk. Varkaus).
Aluksen mitat: pituus 24,5 metriä. Leveys 5,5 metriä, syväys 2,2 metriä.
Vetoisuus: 114 bruttotonnia
Koneteho: 175 hevosvoimaa
Maksiminopeus: 11 solmua.
Saaristomeren laivaliikenne jatkui vilkkaana 1900-luvun alussa
PAIMIO-SAUVO-KAARINA
Laiva oli pitkään ylivoimaisesti suosituin kulkuväline matkattaessa esimerkiksi Sauvosta Turkuun ja muihin lähiseudun rannikkokuntiin.
Laivaliikenteen vilkkautta siivitti osaltaan se, että aluksilla oli alkoholin myyntioikeus. Sauvon kotiseutumuseon tietojen mukaan väkijuomien myynti laivoilla herätti kuitenkin myös pahennusta. Ilmeni vaatimuksia myynnin lopettamisesta. Alkoholia saatiin kuitenkin nauttia aluksilla aina kieltolakiin saakka.
1800- ja 1900-lukujen taitteessa elettiin rannikkohöyryliikenteen kukoistuskautta. Reittien varsilla eläneet ihmiset löysivät keinot hyödyntää liikennettä.
Esimerkiksi Sauvossa monet laivalaitureista olivat kartanoiden omistuksessa.
– Laivayhtiöt eivät rakentaneet laitureita itse, vaan paikalliset maanomistajat rakensivat niitä. Hyvän laiturin omistaneen ei tarvinnut mennä kauempana olevalle, ja Hankoon sekä Helsinkiin menevät isommatkin rannikkolaivat pysähtyivät niihin, kerrotaan kotiseutumuseon verkkosivulla.
Sauvossa ja Karunassa rakennettiin aluksia
Vähitellen laivaliikenne alkoi hiipua, mutta syynä ei kuitenkaan ollut kiistelty anniskelu, vaan maaliikenteen kehitys: Turku–Karjaa -rata alkoi kilpailla rannikkoliikenteen kanssa.
– 1910-luvulla junaliikenteen nopeus aiheutti Turusta Salon saakka ulottuvan reittiliikenteen loppumisen. Monilta osin saaristoliikenne kuitenkin jatkui, sillä maantieliikenteestä ei vielä ollut sen kilpailijaksi, summaa Sauvon kotiseutumuseo sivuillaan.
Sauvon ja Karunan vesille höyrysivät 1900-luvun alkuvuosikymmenillä paitsi Mauritz Holmberg myös Måsen sekä uudemmat laivat Sandels ja Salmetar.
1910-luvulla Sauvossa ja Karunassa myös rakennettiin pieniä rannikkoaluksia. Vuonna 1917 seudulla oli parhaimmillaan kuusi pienehköä alusta kuljettamassa halkoja, heiniä ja muita maataloustuotteita lähikaupunkeihin tuoden paluumatkalla kaupungin tuotteita.
