Satelliittipuhelin, Inmarsat, tyyppi TCS-9200 jököttää keskellä lattiaa Paimion Sähkömuseon kolmannessa kerroksessa. Paino on 40 kiloa. Hinta uutena 145 000 markkaa. Huoneen katossa roikkuu iso, hieman aurinkovarjoa muistuttava antenni.
”Nosta luuri, ja kuulet satelliitin antaman linjan vapaaäänen. Muista, että yhteys maksaa noin 41 FIM / alkava minuutti.”
Paimiolainen Markku Saarinen nostaa luurin, mutta mitään ei kuulu. Onko satelliitti eksynyt reitiltä? Vai lieneekö tekniikka jo hivenen vanhentunutta.
Sähkömuseon näyttelyyn saatu upea, historiallinen laite hankittiin vuoden 1993 lopussa. Se oli pari vuotta kiinteässä käytössä ABB Installaatiot Oy:n sotilaskylä-työmailla Venäjällä. Se oli vielä sitä aikaa, kun Suomen ja itänaapurin päämiehet hymyilivät yhdessä televisiossa.
Markku Saarinen oli Sähkömuseoon saadun Inmarsatin käyttäjänä ABB:n Venäjän työmailla 90-luvun puolenvälin paikkeilla. ABB:lle hän oli tullut vanhana SLM-työntekijänä, yritysfuusion myötä.
– Satelliitit pyörivät tuolloin maapallon tahdissa, eli ne olivat maapalloon nähden aina samassa paikassa. Tosin 36 000 kilometrin etäisyydellä. Lähes mihin tahansa saattoi soittaa, mutta napa-alueet olivat pimennossa.
– Aikoinaan Inmarsat oli kova sana muun muassa Aavikkomyrskyssä.
Niskaan ei hengitetty
Työuransa Saarinen aloitti keväällä -66.
– Pääsin keskikoulun jälkeen harjoittelijaksi Paimion Puhelimeen. Tapasin Iivarin jo vuonna -67, kun vein sinne esimiehen pyynnöstä muutaman puhelinkoneen. Iivari kysyi, että ”saisiko näitä edullisemmin, jos ostaisi enemmän?”
1970-luvun alussa Saarinen lähti Saksaan rakentamaan puhelinkeskuksia, mutta hän havaitsi, ettei tulevaisuus ole sittenkään siellä.
– Sain töitä Sähkölähteenmäen Helsingin osastolta, missä aloitin 8.1.1973.
Saarinen kulki SLM-polkua ABB:lle jääden lopulta Caverionilta eläkkeelle kymmenkunta vuotta sitten. Nyt hän tekee yhden miehen yrityksessään palovaroitinsuunnittelua.
– Esimerkiksi ABB:ssä todella monella oli takanaan Sähkölähteenmäki-tausta, Saarinen kertoo.
1970-luvulla SLM:ssä elettiin murrosaikaa:
– Puhelimet, heikkovirtajärjestelmät rakennuksiin, ATK-yhteydet, keskusradiot, palovaroitinjärjestelmät ja niin edelleen.
Entä ”Iivarin henki”, oliko sitä SLM-yhtiöissä vielä myöhemminkin?
– Varmasti, ainakin osittain. Annettiin työ, budjetti ja valmistumispäivä. Niskaan hengittämistä ei ollut, vaan eräänlainen luottamuksen ilmapiiri. Mutta jos ei mennyt putkeen, niin kyllä siitäkin sai hiukan kuulla.
Lue myös:
Paimion sähkömuseo pureutuu Sähkölähteenmäen vaiheisiin
