Kun paimiolainen Irma Aulasvuo kuuli, että hänen seinänaapurillaan on paikka, jossa tämä harrastaa puutarhaviljelyä, oli hänen pakko rohkaistua ja kysyä.
– Saisinko tilalta pienen paikan, johon voisin tulla istuttamaan kukkia?
Ja niin Aulasvuo sai. Siitä alkoi monen vuoden mittainen ystävyys, jossa kahta ihmistä yhdistävät rakkaus luontoa, ulkoilmaa ja istutuksia kohtaan.
Kädet kaipaavat multaan
Jorma Kaipia on harrastanut kasvihuone- ja kasvimaa viljelyä jo 43 vuotta. Hän ei itsekään osaa sanoa, mistä innostus on lähtenyt, mutta harrastuksesta on ajan saatossa muodostunut elämäntapa.
Kun Jorma sitten vei Irman ensimmäistä kertaa kahden hehtaarin kokoiselle tontilleen, ihastui tämä siihen oitis. Pihamaalla komeili lampi, kasvimaa, kaksi kasvihuonetta ja pieni asuntovaunu. Irma alkoi nähdä heti silmissään, mihin hän voisi alkaa väkertämään kukkaistutuksia. Istutuksiin Jorma antoi vapaat kädet.
– Nyt niitä onkin vähän joka puolella pihamaata, Irma Aulasvuo naurahtaa.
Kerrostaloasuminen sopii ikäihmisille, mutta Aulasvuon mukaan kaipuu luontomiljööseen on vaivannut häntä pitkään. Maaseudulla asuneena ja mansikkapeltojen keskellä varttunut Irma on tottunut, että kädet upotetaan aika-ajoin multaan. Ystävyys Jorman kanssa täytti aukon, joka hänellä oli elämässä.
On Jormakin iloinnut naapurin läsnäolosta tontilla, sillä asiat ovat menneet yhä enemmän järjestykseen, eikä seurakaan ole pahitteeksi.
– Kyllä yhdessä on paljon mukavampaa touhuta täällä tontilla kuin yksin.
Positiivisia vaikutuksia elämään
Irma ja Jorma toteavat molemmat olevansa ulkoilmaihmisiä. Kasvimaalla saattaa hurahtaa viikossa monia päiviä ja tunteja ja se on ystävysten mieleen. He keksivät pihamaalla puuhastelusta monia positiivisia seikkoja.
Ensinnäkin kasvimaalla kontatessa, istutusten laitossa, pihan huollossa ja kukkapenkkien kitkemisessä kertyy hyötyliikuntaa. Erillisiä lenkkejä ei tarvitse, kun pihalla askeleita kertyy kuin huomaamatta. Kuntosalikorttiakaan ei tarvitse ostaa, sillä voimat karttuvat erilaisten tavaroiden nostelusta.
– Sisälläkään ei voi olla. Ulkona olo on parasta, Jorma tuumii.
Yksi seikka viljelyssä on ylitse muiden, nimittäin omavaraisuus. Molemmat arvostavat sitä, että he saavat tuoreita kasviksia, marjoja ja yrttejä suoraan omalta pellolta pöytään. Kun syö omia viljelmiään, on tietoinen, mitä suuhunsa laittaa. Lisäksi kesän sadosta riittää usein säilöttävää pitkälle talveen, joten oman maan antimista voi nauttia talvellakin.
– Melkein kaikki marjatkin saa hankittua kesällä ja syksyllä omilta mailta. Banaanit ovat ainoat, mitä joutuu ostamaan vielä kaupasta, kaksikko naurahtaa.
Oman työn hedelmää on hieno katsella. Kun kesä koittaa ja auringonvalo sekä sateet ovat hellineet maaperää ja ensimmäiset taimet alkavat pilkistämään mullasta, tuntuu se joka vuosi yhtä hienolta. Irman mukaan pihamaa muistuttaa hänen silmiinsä paratiisia.
– Kun kaikki kukat sekä kasvit ovat täydessä kukinnossa ja telkkä ui lammessa, on sitä näkyä vaikea pistää paremmaksi.
