Pääkirjoitus: Oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi

0

Törmäämme toimituksessa yhä useammin siihen, että lapsia ja nuoria koskevissa jutuntekotilanteissa lapsia ei saakaan kuvata, ei lainkaan tai vain osaa. Toisinaan ei heiltä voi mitään kysyäkään.

Tämä heikentää lasten ja nuorten näkyvyyttä mediassa. Vie heiltä sananvapauden, joka laissa heillekin on annettu. Se on huolestuttavaa, sillä lasten ja nuorten ajatukset ja kuva ympäristöstään ansaitsee nousta näkyviin, ilman aikuisten siivilöintiä.

On toki tilanteita, joissa alaikäisen kuvaaminen tai haastatteleminen on kyseenalaista, mutta ne ovat harvinaisia. Arkaluonteisissa tilanteissa toimittajat suojelevat alaikäistä aina, ja sitä voimakkaammin, mitä nuoremmasta on kyse.

Sen sijaan jos ihan normaali perusuutinen jostain koulun tapahtumasta, opetuksen muutoksista tai vaikka teemapäivistä voidaan tehdä vain aikuisten vinkkelistä, jää juttu torsoksi. Näkökulma on vain aikuisten.

Monista lasten parissa työskentelevistä on tullut yliherkkiä sen suhteen, voivatko lapset olla kuvissa tai kommentoida. Tämä johtuu osin varmaan yksityisyyden suojan vaarantumisen pelosta tai vanhempien pelosta. Pahimmillaan se tarkoittaa toimittajan kannalta sitä, että lapsen voi kyllä kuvata julkisella paikalla, eli vaikka kadulla pyöräillessä, mutta luokassa ei.

On ehkä hyvä alleviivata, että toimittajilla on alan sisälläkin asetettu iso vastuu sen suhteen, mitä lapsista ja nuorista kerrotaan ja miten heitä mediassa käsitellään. Alaikäisten suojelu on aina työn keskiössä. Vahvimmillaan se tarkoittaa, että toimittaja ei käytä lapselta saatuja tietoja, vaikka vanhemmat niitä tyrkyttäisivät.

Me tunnistamme mitkä ovat ne erityiset tilanteet, joissa haastatteluun tai kuvaamiseen pitää käyttää harkintaa ja tarvitaan erikseen huoltajan lupa. Tavanomainen opetustilanne luokassa tai leikkiminen päiväkodin pihassa ei sitä automaattisesti edellytä. Silti näissäkin tilanteissa pyrimme ne varmistamaan. Ymmärrämme myös sen, ettei kuvauslupaa kaikilla ole, mutta sen pitäisi olla selvillä ennen kuin niitä kuvia otetaan. Juttukeikan jälkeen on hankala perata keitä kuvissa näkyy ja kuka saa sanoa.

Koulussa kerran lukuvuodessa annettu kuvauslupa riittää kattamaan normaalit koulun toimintaan liittyvät kuvaustilanteet. Monissa tilanteissa teini-ikäisen katsotaan voivan itse arvioida haluaako ja voiko olla kuvassa. Ikävää sekin on, kun joku ei ”pääse” paikallislehden tapahtumakuvaan, ja niitäkin puheluja on tullut.

Kerromme mielellämme toimituksessa näistä perusteista lisää.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän