Digi- ja väestötietoviraston julkaisemista digitaitosuosituksista käy ilmi, että jokaisen suomalaisen pitäisi hallita ainakin sähköpostin käyttö, omien asioiden hoitaminen digitaalisissa palveluissa sekä salasanojen käyttö ja palveluihin tunnistautuminen.
Äkkiseltään voisi tokaista, että onpas helpot vaatimukset. Maassamme on kuitenkin iso, vähintäänkin kuusinumeroinen luku sellaisia henkilöitä, joille nämä taidot eivät ole läheskään itsestäänselvyys. Pikemminkin ne ovat hallinnassa korkeintaan auttavasti, jos lainkaan.
Iäkkäiden ihmisten kohdalla melko tyypillinen ajattelutapa on, että ”kun minä kerran olen tähän ikään saakka selvinnyt ilman Internetiä, niin pärjään ilman sitä vastakin”.
Kyseistä sinänsä varsin ymmärrettävää katsantoa ylläpitää muun muassa se, että hyvien digitaitojen saavuttamiseksi täytyy paitsi tehdä töitä myös yrittää olla kiinnostunut asiasta. Aika moni onkin, mutta paljon on myös meitä, jotka saamme päänsäryn heti kun vilkaisemmekin jonkin digitaalisen laitteen käyttöohjetta.
Soitin tänään valehtelematta seitsemän kertaa laajakaista-operaattorin puhelinpalveluun saadakseni uuden asuntoni nettiyhteyden pelaamaan. Ja uskokaa tai älkää, tein joka kertaa täsmälleen niin kuin asiantuntija puhelimessa neuvoi.
Eli vaikka käytännön tasolla oli kyse hyvinkin pienestä digiteknisestä manööveristä, ei asia tuntunut olevan ammattilaisillekaan mikään läpihuutojuttu.
Konttasin lattioilla housunpolveni puhki ja yritin puhua puhelimeen samalla kun kytkin sähkökaapista tulevaa piuhaa modeemin, jotta näkisin vilkkuuko se oikealla vai väärällä tavalla.
Tämän viikon teemana on digirohkeus. Sitä epäilemättä tarvitaan, jotta Suomessa voidaan siirtyä tarjoamaan ensisijaisesti digitaalisia palveluja.
Digirohkeuteen sisältyy myös inhimillinen ulottuvuus. Se on yhtä kuin ymmärrys siitä, että tarvitaan riittävästi tukea paitsi niille, joille digi ei ole mahdollinen, myös kaikille meille, joita digi ajoittain haastaa.
Digi- ja väestötietovirasto toteaakin lohduttavasti, että ”digirohkeat ihmiset uskaltavat yrittää ja kokeilla, mutta myös myöntää, että kokevat toisinaan epävarmuutta”.
Ehkä jopa suoranaista epäonnistumista.
