Kuvataideopettaja Olli Suorlahti ja hänen 13-vuotias poikansa Martti valmistelevat ensimmäistä näyttelyään, joka avataan viikon päästä Kaarina-talolle. Näyttelyssä nähdään heidän piirroksiaan, joita on kertynyt huima kasa vuosien varrella. Lisäksi kaksikko haastaa itsensä, sillä he järjestävät näyttelyn ohella työpajan, jossa piirtävät yhdessä
avajaisvieraiden kanssa.
– Toivomme toki, että joku vierailijoista innostuisi kokeilemaan piirtelyä paikan päällä.
Yhdessä tekemistä
Olli Suorlahti on aina pitänyt kuvataiteesta ja hän on lapsuudessaan piirrellyt paljon isoisänsä kanssa. Perinne siirtyi myös omaan perheeseen, jossa hän alkoi piirtää myös omien lapsiensa kanssa.
Isä ja poika päätyivät kokeilemaan vuorottelupiirtelyä.
Siinä ideana on, että toinen aloittaa paperille jonkin piirroksen, jota toinen jatkaa. Tätä
jatketaan niin pitkään, kunnes piirros on kokonaan valmis.
Usein paperille ilmestyy erilaisia sarjakuvamaisia hahmoja. Ne voivat Martin mukaan muistuttaa jotain, esimerkiksi televisiosta tuttua hahmoa, mutta erilaisilla ominaisuuksilla. Martti sanoo, että piirtely on mukavaa puuhaa, joka vie mennessään.
– Kaikkia kuvia voisi periaatteessa jatkaa loputtomiin, mutta yleensä sen näkee, kun piirros on valmis.
Isä Olli puolestaan iloitsee, kun harrastus tuo arkeen enemmän vuorovaikutusta ja lisää keskustelua. Nykymaailmassa puhelimet ja elektroniikka hallitsevat vahvasti ihmisten arkea ja sosiaalisia tilanteita, joten piirtely tuo sille mukavaa vastapainoa ja vie pois elektroniikan ääreltä. Lisäksi hän kertoo, että piirrosten kautta on mielenkiintoista havainnoida toisen ajatuksia ja näkemyksiä.
Hän on käyttänyt vuorottelupiirtelyä apuna myös opetuksessaan.
– Jokaisella meillä ihmisellä on erilainen kuvallinen maailma. Tämä on tapa, jolla ne tuodaan yhteen ja periaatteessa siitä voi syntyä keiden tahansa piirtäjien välillä mitä vaan.
Martti toteaa harrastuksen olevan hauska tapa kommunikoida toisen kanssa. Hän arvioi, että he ovat kasvaneet isänsä kanssa yhdessä piirtäjinä ja hitsautuneet hyvin yhteen. Usein he
tietävät, miten toinen alkaa jatkamaan aloitettua piirrosta, mutta yllätyksiäkin tulee.
– Tämä on ehdottomasti hauskanpitoa. Paperille ilmestyy aina sitä, mitä sillä hetkellä mieleen juolahtaa.
Kuka vaan voi kokeilla
Martin mielestä kuka vaan voi piirtää, eikä siihen ole yhtä oikeaa tapaa. Hän on innostanut kavereitaankin kokeilemaan ja hän on harrastanut vuorottelupiirtelyä joskus myös ystäviensä kanssa.
Olli täydentää, että ihminen oppii lapsesta saakka luontaisesti hahmottamaan kasvoja. Hahmottelun jälkeen voi vain alkaa viemään omaa kuvitelmaansa ajatuksista paperille.
– Ihmiset ottavat asiat usein liian vakavasti. Piirtely on leikkiä niin kuin usein taide on. Sille pitää osata nauraa ja sen kanssa voi pitää hauskaa.
Hieman taiteellisiksi itsensä luonnehtinut kaksikko ei aio luoda paineita tulevalle näyttelylle. He uskovat, että kaikki menee hyvin ja ihmiset viihtyvät.
– Tuomme sinne juuri mitä olemme luvanneet, ilman sen suurempaa koristeellisuutta.
Parhaassa tapauksessa joku innostuu piirtämisestä ja kokeilee sitä myös kotona oman perheensä kanssa.
